Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Katja Raunio on kiinnostava kirjailija, jonka toinen romaani Sinun päiväs koittaa teki vaikutuksen. Samassa huumassa luettu esikoisromaani Käy kaikki toteen ei sitten niin osunutkaan, joten Viime ajat saapui luettavaksi ristiriitaisin odotuksin.
Kyseessä on pienoisromaani: vähän reilut sata pienikokoista sivua. Teksti virtaa sivuilla vapaasti; kirjaan on eksynyt muutama kappaleenvaihto ja välillä tekstiä katkaisee arkistovalokuva, mutta muuten tarina soljuu sivuilta keskeytyksettä vyöryvänä havaintojen vuona. Eriskummallista tunnelmaa lisää Raunion valitsema sinäkertoja.
Kirjan kertojahahmo on nuori nainen, joka työskentelee museon lipunmyynnissä ja asuu vähän rähjäisessä kimppakämpässä. Toinen kämppiksistä tekee ikävää etätyötä vakuutusyhtiössä, toinen on vanhempiensa rahoilla elelevä taideopiskelija, joka nimittää palkkatyössä käyviä kämppiäkseen porvareiksi. Kertojalla on vuokranmaksu myöhässä, koska rahatilanne on heikko: opinnot ovat jääneet kesken kymmenen vuotta sitten ja niskassa painaa velka, josta kertoja ei koskaan hiisku kenellekään.
Työelämä museossa on yhtä vallankäyttöä suuntaan jos toiseen. On jäykät valtahierarkiat, jossa intendentit, konservaattorit, museomestarit ja muut pomottavat toisiaan. Asiakkaat suhtautuvat ylimielisesti asiakaspalvelijoihin, jotka ovat myös työntekijöiden hierarkian pohjalla. Nuori nainen ei tietenkään saa olla rauhassa seurankipeiltä miehiltä, ei töissä eikä työpaikan ulkopuolella. Eräskin nuori mies tuppautuu matkassa kotiovelle asti.
Hän haluaa tietää, kuinka kauan olet ollut museolla töissä. Hän haluaa tietää, mikä on suosikkiesineesi kokoelmissa. Hän haluaa tietää, kiinnostaako sinua historia noin ylipäätään. Hän haluaa tietää, lähtisitkö hänen kanssaan kahville työvuorosi jälkeen jatkamaan keskustelua historiasta. Hän haluaa tietää, miksi et halua lähteä hänen kanssaan kahville. Hän haluaa uskottavan selityksen sille, ettet anna hänen kaltaiselleen mukavalle miehelle tilaisuutta. Hän haluaa tietää, miksi olet häntä kohtaan niin ynseä, vaikka nimikyltissäsi lukee ”asiakaspalvelija”. Hän haluaa tietää, millä pätevyydellä sinut on valittu tähän työhön. Hän haluaa tietää, mihin voi jättää asiakaspalautetta.
Yhtenä kummallisuuden juonteena Raunio on ujuttanut kirjaan mukaan saduista poimittuja elementtejä. Esimerkiksi kirjan alusta löytyvä seikkailumatka, jossa asiakaspalvelija lähtee hakemaan intendentin käyntikorttia tanskalaiselle kulttuuri-instituutin johtohahmolle ja saa matkan varrella museomestarilta, museopedagogilta, tutkimusamanuenssilta ja konservaattorilta tehtäviä suoritettavaksi, oli tavattoman hilpeä.
Viime ajat on nimensä mukaisesti nykyajan kuvausta. Se antaa vähän lohduttoman kuvan työelämästä ja sen keskellä pyristelemisestä. Satumaailma antaa tähän mielenkiintoisen näkökulman, koska jotkut työelämän piirteet tuntuvat absurdiudessaan kuin satujen maailmasta revityiltä. Myös vallankäyttöä Viime ajat käsittelee kiinnostavalla tavalla.
Viime ajat on hauska, outo ja vähän julmakin kirja; pienestä koostaan huolimatta se ei ole mitään helppoa tai kevyttä luettavaa, mutta toisaalta se kestää kyllä hyvin pureskelemista ja tarkastelua.
