Elizabeth A. Lynn: Watchtower

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Valtakunnan pohjoista rajaa vartioi Tornorin linna. Valitettavasti uhka tuleekin etelästä — paha Col Ista tulee joukkoineen ja valtaa linnan, tappaen samalla linnan valtiaan. Valtiaan poika, prinssi Errel, ei ole paikalla, mutta jää pian vangiksi. Vahdinkomentaja Ryke alistuu uuden valtiaan alaisuuteen, koska voi sillä tavoin pitää Errelin hengissä.

Ryke ja Errel onnistuvat lopulta pakenemaan Tornorista, kiitos avuliaiden viestinviejien. Vaan mihin tie heidät vie ja pystyvätkö he nousemaan Col Istaa vastaa ennen kuin tämä valtaa kaikki pohjoisen linnat? Ryken näkökulmasta kerrottu tarina sisältää paljon matkustamista ja jonkin verran henkistä kasvua — Ryke on hieman yksinkertainen pohjoisen soturi, perusäijä, jolle maailma tarjoaa paljon uutta ja ihmeellistä.

Nuoren, vain 23-vuotiaan kirjailijan esikoisteos Watchtower palkittiin vuonna 1980 World Fantasy -palkinnolla. Se hämmästyttää hieman: Watchtower on miellyttävä pieni tarina, mutta ei paljon enempää — ei siis mikään unohdettu klassikko, joka kaikkien pitäisi lukea. Kirjalla on pituutta vain parisataa sivua ja Lynnin ilmaisu on muutenkin varsin tiivistä ja lyhytlauseista. Lyhyessä kirjassa ehditään taistella, elää kaikessa rauhassa, oppia elämää ja taistella taas lisää.

Lynn on kuitenkin kerännyt aikalaisiltaan kehua ja kirjaa on ylistetty muun muassa yhtenä ensimmäisistä fantasiakirjoista, joissa kuvataan homoseksuaalista parisuhdetta luontevasti ja osoittelematta. Kirjassa on myös vahvasti feministisiä tai tasa-arvoa edistäviä sävyjä.

World Fantasy Award ei siis sittenkään petä. Watchtower oli leppoisa lukukokemus, josta jäi hyvä mieli. Suosittelen muillekin fantasian ystäville, sen verran Watchtower poikkeaa tavanomaisimmista kuvioista. Jatkan mieluusti Chronicles of Tornor -sarjan muihin kirjoihin (The Dancers of Arun ja The Northern Girl).

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

4 kommenttia

  1. Minulla on ollut Lynnin trilogia hyllyssä 80-luvulta asti. Kirjojen voima on historiakäsityksessä. ”Watchtower” on heikoin, mutta se kuuluu asiaan – ihmiset ovat vielä yksinkertaisia maalaisia. Molemmat muut kirjat seuraavat samaan sukuun kuuluvien henkilöiden vaiheita ja siirtyvät maantieteellisesti etelää ja kehittyvämpää kulttuuria kohti. Sitä mukaa kieli ja kerrontanäkökulmat monimutkaistuvat, kunnes viimeisessä kirjassa eräs henkilöistä palaa alkukohtaan, Tornoriin. Kirjojen väli on noin 400 vuotta.

    Pidän erityisesti tavasta, jolla kaikkien muutosten keskellä (edellisten kirjojen tapahtumia kerrotaan seuraavissa myytteinä, joita voi vertailla ”todella” tapahtuneeseen) ihmisten laulamat laulut ovat muuttumattomia vuosisadasta toiseen.

  2. Innostuin vinkistä , enkä pettynyt. En tosin lukenut avainsanoja, ja luulin homoseksuaalisen parisuhteen tarkoittavan, että karski soturi ihastuu prinssiinsä. 😀

    Meten kommentin perusteella innostun yhä enemmän lukemaan myös jatko-osat. Pidän pitkistä tarinalinjoista.

  3. Se suhde on sitten siellä seuraavassa osassa. Suosittelen kyllä sitäkin. Northern Girl odottelee vielä vuoroaan, jatko-osilla on hivenen paha tapa juuttua kirjapinojen syövereihin (God Stalkin loput osat, Temerairen loput osat, jne. jne.).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *