Nyt kun Itämeren valokuitukaapeleiden katkeamisesta saa lukea melkein harva se päivä, on hyvä perehtyä siihen mistä valokuitutekniikassa ja tietoliikenteessä on oikeastaan kysymys. Samanth Subramanianin näppärä pikkukirja kertoo miten valokuitukaapelit toimivat, kuinka niitä korjataan ja mitä maantieteellisiä ja geopoliittisia haasteita niihin liittyy.
Kirjan alussa Subramanian pohtii, miten internet-teknologian näkymättömyys on oikeastaan sen ongelma. Kun internet koetaan aineettomana ja kaikkialla läsnä olevana tilana, useinkaan ei tule ajatelleeksi sitä hyvinkin konkreettista infrastruktuuria, johon se nojaa. Subramanian laajentaa näkymättömyyden koskemaan myös itse alaa: valokaapeleiden parissa työskentelevät ihmiset muodostavat varsin pienen ja erikoistuneen joukon, jonka ammattitaito on suurelle yleisölle enimmäkseen näkymätöntä. Juuri näiden kaapeleiden ja niiden ylläpidon varassa kulkee kuitenkin 95 % maailman internetliikenteestä.
Kuten Itämerelläkin on huomattu, kaapelin rikkomiseen ei lopulta paljoa vaadita. Kirjassa nostetaan varoittavaksi esimerkiksi Tonga, jossa paikallisen tulivuoren purkautuminen 2022 katkaisi maan ainoan valokuitukaapelin ja yhteyden ulkomaailmaan. Lopputuloksena oli internet- ja puhelinyhteyksien täydellinen katkeaminen ja paljon muuta. Pankkiautomaatit, rahaliikenne ja monet internetriippuvaiset palvelut pysähtyivät, koska tietoliikenne ei toiminut. Jopa aurinkosähkö lakkasi paikoitellen toimimasta, sillä sekin paljastui riippuvaiseksi ohjelmistopäivityksistä. Ongelmia pahensi se, että nettiteknologia oli niin täysin korvannut vanhan tekniikan, että hätätilanteessa vaihtoehtoja ei enää ollut, monilla saarilla ei ollut edes satelliittipuhelimia.
Esimerkiksi kaapelien tahallisesta katkomisesta Subramanian nostaa Taiwanin. Saari yhdistyy muuhun maailmaan 15 valokuitukaapelin kautta. Helmikuussa 2023 kiinalainen kalastusalus sekä rahtilaiva katkaisivat pari mantereelle johtavaa valokuitukaapelia. Tahallisuutta on tietysti mahdotonta osoittaa, mutta tapaus asettuu laajempaan yhteyteen, jossa Kiinan laivasto ja viranomaiset ovat toistuvasti hyödyntäneet siviilialuksia osana niin sanottua harmaan alueen toimintaa.
Kaapeleiden suojeleminen on ilmeinen kysymys, mutta Subramanian osoittaa nopeasti, että se on käytännössä mahdotonta. Ne ovat liian pitkiä, niiden panssaroiminen tekisi kaapeleista niin raskaita, että niitä ei voisi enää nostaa merenpohjasta, eikä niiden sijaintia kannata edes salata, sillä se johtaisi vain siihen, että kaapeleita rikkoutuisi vahingossa entistä enemmän. Satelliitit tai muutkaan ratkaisut eivät pysty korvaamaan valokuitukaapeleita, sillä niiden tiedonsiirtokapasiteetti ei ole läheskään riittävä. Tämä on yksinkertaisesti se hinta, jonka joudumme maksamaan globaalista internetistä.
Kirjan yllättävin sisältö liittyy kuitenkin siihen, ketkä rakentavat valokuitukaapeleita. Meta ja Google ovat yhä enemmän ottaneet aloitteen käsiinsä, kuten osoittaa Metan johtama 2Africa-valokuitukaapeliprojekti, joka on yli 45 000 km pitkä ja yhdistää 33 Afrikan valtiota. Tämä ei ole mitenkään yksiselitteisesti hyvä asia. Suuryritykset hallitsevat yhä enemmän kriittistä infrastruktuuria ja ennen kaikkea dataa, joka liikkuu näitä kaapeleita pitkin.
Kirjassa nostetaan esiin kysymys siitä, mitä tapahtuu, kun hallinnolle kriittinen data sijaitsee infrastruktuurissa, jota valtio ei itse hallitse. Mukana on riskejä jotka eivät liity vain tietoturvaan, vaan päätöksenteon, riippuvuuksien ja kriisitilanteiden hallintaan. Yhdysvallat ja Kiina ottavat nämä riskit hyvin vakavasti. Yhdysvallat on muun muassa estänyt suorat valokuitukaapeliyhteydet Kiinasta kokonaan, ja samalla systemaattisesti painostanut ulkomaisia yrityksiä ja kaapelikonsortioita rakentamaan Yhdysvalloille suotuisella tavalla ja rajaamaan Kiinan roolia.
Kiina puolestaan on alkanut rakentamaan omia rinnakkaisia verkkoja ja reittejään. Lopputuloksena internetin fyysinen selkäranka pirstoutuu yhä enemmän geopoliittisten blokkien mukaan. Juuri tämän kehityksen tekeminen näkyväksi on Subramanianin kirjan suurimpia ansioita.
Kuten muutkin Columbia Global Reports -kirjat, The Web Behind the Waves on nopealukuinen ja maallikolle sopiva kirjanen, joka onnistuu valaisemaan tärkeää aihetta, josta ei ainakaan ole kirjoitettu liikoja. Suosittelen!







