Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Islantilainen Iðunn on nuori nainen, jonka elämä on ihan normaalia, mutta hän on aina tosi uupunut. Aamuisin hyvin nukutun yön jälkeen etenkin jalat ja käsivarret ovat kuolemanväsyneet. “Tuntuu kuin olisin riehunut koko yön”, Iðunn kertoo lääkärille. Lääkäri ei löydä Iðunnista oikein mitään vikaa ja verikokeiden tuloksetkin ovat normaalit.
Ystävä ehdottaa, että Iðunn kävelisi enemmän. Iðunn hankkiikin askelmittarin, hienon urheilukellon, ja unohtaa sen yhtenä yönä ranteeseensa. Yllätyksekseen hän on yön aikana puolen yön jälkeen kävellyt yli 47 000 askelta. Onko Iðunn kovan luokan unissakävelijä, vai mistä on kyse?
Tästä alkuasetelmasta islantilaisen Hildur Knútsdóttirin Yöjuoksu alkaa purkautumaan. Kirja on vauhdikas kirjallinen välipala ja äkkiä luettu: Haamulle tyypillisessä neliömuodossa julkaistussa kirjassa on toki 180 sivua, mutta kirjailijan tyyliin kuuluu paljon nopeatempoista tunnelmaa luovia yhden lauseen lukuja. Käytännössä kirja on siis pienoisromaanimittaa. Se on hyvä juttu, sillä tämän mitan tarina kantaa hyvin. Tunnelma kiristyy ja tiivistyy ja lopulta ratkeaa – ja sen jälkeen lukija voikin ihmetellä, mitä tässä todella tapahtui.
Yöjuoksu on tunnelmaltaan tiivis kirja, joka sörkkii vähän kehokauhun suuntaan. Ajatus siitä, että oma keho ei ole täysin omassa hallinnassa ja tekee öisin jotain, mistä et aamulla tiedä mitään, on karmiva. Kirjassa on myös tummasävyistä huumoria ja pieniä annoksia nuoren työelämässä olevan naisen näkökulmasta väistämättä nousevaa piikikästä feminismiä.
Erityisen ikimuistoinen tai erinomainen kirja Yöjuoksu ei ole, mutta kevyenä kauhuvälipalana se on kuitenkin oikein maukas ja nautittava. Kiitosta täytyy antaa Haamulle myös siitä, että kirjan on suomentanut Eeva-Kaisa Suhonen suoraan islannista; se ei ole mitenkään varma juttu, vaan islantiakin käännetään suomeksi vielä turhan usein englannin kautta.
