Austin Grossman: You

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Harvinaisen yhdentekevästi nimetty kirja kertoo tietokonepeleistä ja etenkin niiden tekijöistä. Kirjan päähenkilö Russell hylkäsi nörttitaustansa ja ryhtyi opiskelemaan lakia, mutta päätyy kolkuttelemaan lapsuudenystäviensä pelifirman ovelle töitä etsien. Kaverisuhteet painavat sen verran, että täysin kyvytön Russell saa paikan ja alkaa perehtyä pelifirmaan, jonka synnystä Russell on selvillä, mutta jonka myöhemmät vaiheet ovat hämärän peitossa.

Pelifirma syntyi peleistä, joita Russell kavereineen kehitteli, tavoitteenaan täydellinen tietokonepeli. Pohjana ovat Dungeons & Dragonsin kaltaiset roolipelit ja niiden pyrkimys simuloida todellisuutta yksityiskohtaisten numeroiden ja mallien kautta. Tuloksena on epäsosiaalisen nörtin perikuvan Simonin luoma pelimaailma, jonka viimeisintä inkarnaatiota Russell päätyy kehittämään julkaisukuntoon.

Järjestelmästä löytyy vakava bugi, joka näyttää juontavan juurensa aivan varhaisimpiin peleihin – kaikki pelit kun jakavat saman Simonin kirjoittaman ytimen, jota kukaan muu ei oikein tunnu ymmärtävän. Simon, valitettavasti, on kuollut. Russell joutuu palaamaan varhaisimpiin peleihin ja vanhoihin muistoihin löytääkseen avaimen bugin ytimeen.

You on paljon kehuttu kirja, jonka idea nosti sen oitis lukulistalle. Tietokonepelejä käsittelevistä romaaneista Ready Player One pysyy kuitenkin edelleen ykkösenä, eikä näillä kahdella kirjalla ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään. You ei nimittäin ole ongelmaton: juoni harhailee ympäriinsä, eikä etene aivan niin reippaasti kuin pitäisi. Kirjan juoni muuttuu muutenkin vähän matkan varrella; kirjan varsinainen juoni alkaa aika myöhään.

Henkilöhahmot ovat stereotyyppisiä ja upeiden tietokonepelien kuvaus sekä tökkii vanhoja pelejä pelanneita – ei tasan olisi Commodore 64 venynyt tuollaiseen, ei, ja miksi C64-peli käynnistetään muutenkaan PC-komennoilla – että on pohjimmiltaan tylsää: kuka haluaa lukea siitä kun joku muu pelaa? Minä pelaisin mieluummin itse.

Julmin loukkaus on unohtaa kirjan lopun olennaisimmat pelit -listasta NetHack, johon kirjan pelit ilmiselvästi ja erittäin vahvasti nojaavat. Jos tekee mieli tutustua johonkin Black Artsin varhaispelien kaltaiseen, kannattaakin tutustua NetHackiin (Dwarf Fortress voisi olla vielä parempi, mutta en ole ollenkaan varma, kannattaako sitä suositella yhtään kenellekään).

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Tälläistä vanhaa nörtti koodaria (jonka poika opiskelee pelikoodausta 🙂 ) tuo heti kiinnostaa, hyvä sanoa nuo varoitukset, niin ei jää odotukset liian korkealle. Ja nethackin unohtaminen mistä vain listoilta on tosiaan iso moka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *