~-kirjan kannessa on punaisen ja harmaan sekaista kuluneen ja rouhean näköistä epätasaista pintaa.

Aki Salmela: ~

Aaltoviiva eli tilde on monikäyttöinen merkki, jota itse olen tottunut käyttämään likiarvon merkkinä ja toisinaan sille on oikeinkirjoituksellisia merkityksiä tarkkeena. Se on myös Aki Salmelan uuden runokokoelman nimi, joka on omiaan ärsyttämään tietokantaihmisiä. (Täällä kirjan nimenä on surutta ~, mikä tekee siitä mahdottoman hakea, mutta onneks... Lue koko vinkki »
Valo pilkkoo pimeää

Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää

Pekka Kytömäen toinen runokokoelman jatkaa Ei talvikunnossapitoa -esikoiskokoelman kanssa samoilla linjoilla. On soma Anna Kytömäen piirtämä kansi ja runokokoelma täynnä pieniä nokkeluuksia. Tyyli on vähän haikumaista, tosin vaikuttaisi irtoavan tiukasta haikumuodosta enemmän kuin esikoiskokoelmassa. Tämä on helppoa runoutta, mutta toisaalta myö... Lue koko vinkki »
Itsekseen muuttuva

Kristian Blomberg: Itsekseen muuttuva

Operaatio ”Kristian Blombergin tuotanto haltuun” saapuu päätökseensä, kun luin tämän Blombergin toisen kokoelman vuodelta 2011. Kauniiden – ja leimallisen poesialaisten – kansien välistä löytyy runoilijan tyyliin sopivaa runoutta, jossa on kepeää aforistisuutta ja toisaalta historiallisten anekdoottien pudottelua ja faktojen noteeraamista. Kaik... Lue koko vinkki »
Sitruunahappokierto

Tuukka Pietarinen: Sitruunahappokierto

Tuukka Pietarisen kolmannen runokokoelman nimi on lainattu solujen sisällä toimivalta varsin monimutkaiselta kemialliselta prosessilta, jossa hiiliatomit hapettuvat hiilidioksidiksi ja solut saavat energiaa. Ollaan siis elämän peruskysymysten äärellä. Itse runokokoelma on kuitenkin nimeään vähemmän tieteellinen. Tyyli tuo ensialkuun mieleen Poes... Lue koko vinkki »
Historian pienmiehiä

Pekka Kytömäki: Historian pienmiehiä

Pekka Kytömäki on runoilijana tunnettu palindromirunoistaan, joita on ilmestynyt parikin kokoelmallista. En ole niihin sen kummemmin tutustunut, toki Tampereen ratikoista Kytömäen palindromirunous on tuttua. Ennen palindromirunoja Kytömäki on julkaissut kaksi kokoelmaa yhteen suuntaan luettavaa runoutta. Uusin kokoelma Historian pienmiehiä on se... Lue koko vinkki »
Pimeä kuu

Taneli Viljanen: Pimeä kuu

Taneli Viljasen kuudes teos on kustantajan tuplaluokittelema sekä runokokoelmaksi että esseeteokseksi. Ainakin Tampereella kirjastossa on kallistuttu runouteen, mikä on mielestäni oikea paikka tälle teokselle. Ainakin päällisin puolin Pimeä kuu on kyllä runoutta, mutta toki se lainaa esseestäkin jotain. Kauniin violetti kirja kätkee sisäänsä poh... Lue koko vinkki »
Yksinkeltainen on kaksinkeltaista

Olli-Pekka Tennilä: Yksinkeltainen on kaksinkeltaista

Lemmonommel-kokoelman myötä tulin tutustuneeksi Olli-Pekka Tennilän runouteen. Sekä Lemmonommel että Ontto harmaa tekivät vaikutuksen aforistisella nokkeluudellaan. Kirjaston hyllyltä bongattu Yksinkeltainen on kaksinkeltaista ei siis vaatinut pitkää harkintaa tarttuakseen matkaan. Se ei myöskään tuottanut pettymystä. Tyyli on tuttua Tennilää, p... Lue koko vinkki »
Ontto harmaa

Olli-Pekka Tennilä: Ontto harmaa

Tutustuin Olli-Pekka Tennilän runouteen Lemmonommel-kokoelman myötä. Se nosti Tennilän runouden minun kiinnostuslistallani pykälää korkeammalle, joten tämä edellinen kokoelma oli syytä ottaa lähempään tarkasteluun. Ontto harmaa ilmestyi vuonna 2016 ja palkittiin silloin vuoden aforismikirjana. Raati kuvasi teoksen olevan mietitty ja tiivis kokonais... Lue koko vinkki »
Metsän seinä on vain vihreä ovi

Risto Rasa: Metsän seinä on vain vihreä ovi

Kirjastojen poistolaatikoilta voi tehdä löytöjä. Itse poimin ihan muuten vain kyytiin Risto Rasan esikoiskokoelman Metsän seinä on vain vihreä ovi. Luen hyvin vähän lyriikkaa, liian vähän, joten ajattelin, että tässä on hyvä mahdolli­suus. Ja niinhän se olikin. Metsän seinä on vain vihreä ovi, vain 17-vuotiaan runoilijan tiivis, ehyt runoelma, vaik... Lue koko vinkki »
Taivas avoin sinussa

Bo Carpelan: Taivas avoin sinussa : Valitut runot 1984–2001

Bo Carpelan (1926–2011) oli maineikas ja moneen kertaan palkittu suomenruotsalainen kirjailija. Omalle lukulistalleni Carpelan päätyi Tanssiva karhu -palkinnon myötä: kokoelma I det sedda voitti palkinnon vuonna 1996. Kokoelmaa ei ole suomennettu sellaisenaan, mutta tästä valikoimasta se löytyy ainakin osittain. Vaan on tässä muutakin, runoutta ... Lue koko vinkki »
Keinuva maa

Kai Nieminen: Keinuva maa

Tiiviillä ja koruttomallakin runoudella on usein kyky kasvaa suurten kertomusten mittakaavoihin. Kai Niemisen Keinuva maa on todiste tästä. Se on runokokoelma, jonka ehdoton vahvuus on sen kyky luoda laajoja tarinoita lyhyiden annosten kautta. Keinuva maa on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa, ”Varjoja ei ole”, on monipuolinen lajitelma miete... Lue koko vinkki »
Kuolinsiivous

Eeva Kilpi: Kuolinsiivous

Kuolinsiivous kattaa päiväkirjamerkintöjä 27 vuoden ajalta, vuosilta 1984–2011. Otteet eli lyhyet merkinnät sekä runot on koottu vanhoista merkinnöistä ja jaettu kuukausittain, jokaisen kohdalle on merkitty kirjoitusvuosi. Kirja kattaa vuoden, sen jokaisen kuukauden. Kuukausi alkaa aina runolla. Runoja on myös merkintöjen lomassa – erilaisia, hieno... Lue koko vinkki »