Lihakirjan punaisessa kannessa on epämääräinen, hieman ruhoa muistuttava muoto, jota kohti kurottaa käsiä sekä kannen ala- että yläreunasta.

Laura Gustafsson: Lihakirja

Goodreadsissa joku toivoi Laura Gustafssonin voittavan tällä kirjallaan Finlandia-palkinnon ja mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän olen samaa mieltä. Lihakirja on värikkäintä tekstiä, mitä olen tänä vuonna lukenut, ja samalla varsin taitavasti kirjoitettua, herkullisen pisteliästä tekstiä, joka on täynnä teräviä huomioita. Kyseessä on rom... Lue koko vinkki »
Sinun osasi eivät liiku

Maaria Päivinen: Sinun osasi eivät liiku

Sinun osasi eivät liiku oli minulle sattumanvarainen kirjastonosto, mitä nyt Maaria Päivisen nimi oli etäisesti tuttu. Tämä Ntamon julkaisema runo­kokoelma on tiukka paketti rajua tekstiä, jonka aihepiiri pyörii väkivaltaisen rakkauden ympärillä – tai näin ainakin minä sitä luin. Kuvasto on hurjaa ja pidättelemätöntä. Runot ovat lyhyitä, piittaa... Lue koko vinkki »
Ainoa kotini

Hanna Brotherus: Ainoa kotini

Tämän hienon kirjan kuuntelin lomalla, kuljeskellen pitkin Valamon luontoa ja sitä samalla ihaillen. Kilometritolkulla kävelin, katselin ja kuuntelin. Toivoin, ettei kirja koskaan loppuisi. Hanna Brotherus kertoo niin paljon asioista, jotka koskettavat todella monia. Aina kun hän avautui uudesta aiheesta, olin että no just, tämäkin ja olin riema... Lue koko vinkki »