Suomentaja Kaisa Ranta on tehnyt hienoa työtä Amal El-Mohtarin ja Max Gladstonen palkitun Tällä tavalla hävitään aikasota -kirjan kanssa. Kahdesta aikasodan vastakkaisilla puolilla olevasta agentista kertova pienoisromaani on kiehtovaa kirjeenvaihtoa ajan halki.
Haastattelin Rantaa sähköpostilla joulukuussa 2023.
Miten kirja päätyi sinun suomennettavaksesi? Oliko se sinulle tuttu jo ennakolta?
Kirja päätyi suomennettavakseni melko tavalliseen tapaan: kustantamo lähetti sähköpostia ja kysyi, olisinko kiinnostunut projektista. Tunnen Hertan parivaljakon jo ajalta ennen Herttaa ja olen tehnyt heidän kanssaan yhteistyötä ennenkin, eli puolin ja toisin oli hyvät lähtökohdat.
Olin myös sattumoisin lukenut alkuteoksen aiemminkin. Suomensin nimittäin Amal El-Mohtarin novellin “Vuodenajat lasia ja rautaa” (Seasons of Glass and Iron) Tähtivaeltaja-lehden numeroon 4/2019, ja koska se oli niin upea, lainasin sen jälkimainingeissa kirjastosta This Is How You Lose the Time Warin. Muistan jo silloin ajatelleeni, että teos olisi kivaa mutta kinkkistä suomennettavaa.
Millainen prosessi kirjan kääntäminen oli? Mikä siinä oli helppoa, mikä vaikeaa?
Kaikissa kirjoissa on omat pulmansa. Yleisesti yksi omista vahvuuksistani on mielestäni hyvä mielikuvitus ja sen tuoma kyky päästä sisään kirjan maailmaan ja henkilöihin. Tässä kirjassa mielikuvitukselle oli runsaasti ravintoa, mikä teki kääntämisestä ihanan eloisaa.
Kaikenlaista pientä selviteltävää oli puolestaan sivumäärään nähden paljon enemmän kuin monissa kirjoissa: paikkoja, aikoja, historiallisia viittauksia, intertekstuaalisuutta, kasveja, eläimiä. Google lauloi vilkkaasti, kun piti tarkistaa milloin mitäkin. Toki sellainen kuuluu ammattiin ja on usein aika suoraviivaistakin, mutta vie oman aikansa ja herätti hetkittäin epävarmuutta siitä, olenhan ollut tarpeeksi järjestelmällinen ja eihän minulta ole mennyt jotain tärkeää tyystin ohi.
Kielellisesti prosessi oli samalla kertaa helppo ja vaikea: teoksen kieli on usein mutkikasta ja sanavarasto runsas, mutta toisaalta toimivan rytmin ja lyyrisyyden etsiminen oli antoisaa ja hauskaa.
Kirjan erikoisuutena on se, että se on kahden kirjoittajan työtä ja vielä siten, että kumpikin on tehnyt erikseen omat osuutensa. Erottuivatko El-Mohtarin ja Gladstonen tyylit mielestäsi selvästi tekstistä? Huomioitko sitä jotenkin kääntäessä, pyritkö pitämään suomennoksessa yllä jotain eroa kirjailijoiden välillä?
En ottanut ennalta selvää, miten kirjailijat olivat osuudet jakaneet. Minun silmiini heidän yhteistyönsä on ollut hyvin sulavaa, ja tuntui, että he olivat onnistuneet inspiroimaan toisiaan. Tyyliä havainnoidessani en lopulta pitänyt edes mielekkäänä pohtia, kumman kynästä mitkäkin kohdat alun alkaen olivat.
Luontevimmalta tuntui rakentaa suomennoskin sen varaan, miten Punainen ja Sininen havainnoivat todellisuutta, miten tapahtumaympäristöjen vaikutus näkyy, millaisia piirteitä heidän kielessään on ja miten ne muuttuvat kirjan kuluessa. Suomentaminen ja varmaan kirjoittaminenkin on eräänlainen taikatemppu, ja minä lähestyn sitä illuusiota aina kirjan sisäisen maailman ehdoilla.
Olet kääntänyt monenlaista kirjallisuutta: paljon spefiä ja lasten ja nuorten kirjallisuutta, mutta myös Heidin, Pikku prinsessan ja Runotytön kaltaisia klassikoita. Mitkä ovat suosikkigenrejäsi ja miksi pidät juuri niistä?
Luen eniten spefiä, välipaloina dekkareita, ja jonkin verran pyrin seuraamaan niin kotimaista kuin käännettyä proosaa yleisemminkin. Eniten vetoaa usein vähän vaikeasti luokiteltava kama, genrehybridit tai jollain lailla kokeellisetkin teokset. Olen lukijana yhtäältä eskapistinen, hamuan muihin maailmoihin, toisaalta kaipaan pureskeltavaa ja pohdittavaa. Kieli voi itsessäänkin olla sekä esteettinen että älyllinen nautinto. Rakkauteni spefiin syttyi jo varhaisnuorena, ja kielikin on kiehtonut niin kauan kuin muistan – ja kai kaikkiin rakkautta koskeviin miksi-kysymyksiin vastaus on lopulta vain “siksi”.
Suomentajana nautin vaihtelusta. Lapsille ja nuorille on aina mahtavaa suomentaa, kun pääsee kasvattamaan uutta lukijapolvea. Klassikoista huomaa hyvin, miten todella hyvät kirjat kestävät maailman muuttumisen, ja uusien kirjojen kautta puolestaan huomaa, mikä ihmisten mieliä vaivaa tai kutkuttaa juuri tässä ajassa.
Onko sinulla jotain toivekirjaa, jonka erityisesti haluaisit päästä suomentamaan?
Oikeastaan toivon aina eniten, että nappiin osuva työtarjous saa minut paneutumaan hyvään kirjaan, josta en ole vielä kuullutkaan tai joka on jäänyt minulta huomaamatta. Jonkinlainen piirteiden toivelista voisi näyttää vaikka tältä – se ei ole tyhjentävä eivätkä kaikki kohdat voikaan yhden kirjan kohdalla täyttyä, mutta kuitenkin: mielikuvituksellinen, kekseliäs, leikkisä, ironinen, pureva, lyyrinen, filosofinen, psykologinen, humoristinen, totinen, kauhistuttava, itkettävä, naurattava, sympaattinen, häiritsevä, omalakinen, vuolas, hakkaava, absurdi, hahmokeskeinen, maailmakeskeinen, kielivetoinen. Suosikkisuomennokseni saavat varsin monta rastia, genrestä riippumatta.
Onko jotain kirjailijoita, joita mielestäsi pitäisi ehdottomasti suomentaa?
Spefi jää etenkin isoissa kustantamoissa varjoon tai sitten sitä lähestytään hieman ulkokohtaisesti valtavirrasta käsin, julkaistaan vaikkapa siitä lähtökohdasta, että kirjallisissa ympyröissä tunnustettu kirjailija on nyt kirjoittanut dystopiaa, tai että “ai nytkö on taas vampyyritrendi, saisikos tästä hitin”. Linjakkuus tuntuu monista taloista uupuvan.
Haikeana muistelen Kirjayhtymän Scifi-sarjaa ja WSOY:n Fan-sarjaa, jotka muodostivat nuoruuteni lukemiston selkärangan. Mahtaisinko edes olla minä ilman niitä? Vaikka meillä on onneksi pienkustantamoja paikkaamassa puutetta, työsarkaa kyllä riittäisi. Erikseen on vielä mainittava, että esimerkiksi Stanisław Lemin klassikot pitäisi julkaista uudelleen, ja ainakin ne, jotka on aiemmin suomennettu vain välikielen kautta, suomentaa uudestaan suoraan puolasta.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Suosittelen kulttuurilehtiä. Itse olen Tähtivaeltajan naisia jo lukioiästä, ensin lukijana, myöhemmin avustajana – mutta kaikenlaista muutakin on melkein joka makuun ja kaiken ikäisille. Niistä saa paljon hyviä vinkkejä kaikesta, mille ei suurissa medioissa ole tilaa eikä ehkä asiantuntemustakaan.
Verkossa hyvä paikka selata tarjontaa on Kultti ry:n sivu, ja tietenkin aina kannattaa tsekata lähikirjaston lehtiosasto. Muutenkin suosittelen kirjastoissa haahuilemista. Hauskoja löytöretkiä!
Kaisa Rannan Kirjavinkeissä arvioidut suomennokset.
