Miia Saaren esikoisromaanista Toimenpidepäivät kiinnostuin puhtaasti sukusyistä: kirja oli mennyt minulta vähän ohi, kun isäni suositteli sitä. Miia on nimittäin serkkuni. Toimenpidepäivät on puolestaan vauhdikas kuvaus työelämästä, suomalaisen mediatalon yyteekierroksista ja tekoälyn noususta.
Haastattelu tehtiin sähköpostitse vuodenvaihteessa 2024–2025.
Mistä Toimenpidepäivät sai alkunsa?
Olen itsekin Toimenpidepäivien päähenkilön Tiia Rautasen tavoin toimittaja.
Omat kokemukseni suuren mediatalon yyteistä olivat niin dramaattisia, että halusin kirjoittaa aiheesta. Varmuus kirjan kirjoittamisesta tuli hetkellä, jolloin jouduin itse kävelemään kohti irtisanomishuonetta, 52-vuotiaana. Olin peloissani kuin pieni lapsi. Olisin toivonut matkalle saattajaa!
Uutiset yyteistä ovat monesti pieniä, arkisenoloisia mainintoja siitä, kuinka monta ihmistä on mistäkin firmasta irtisanottu. En voinut kuvitellakaan, miltä tuntuu olla tapahtumien keskipisteessä, hurrikaanin silmässä, ja vieläpä sen ikäisenä, että uutta työpaikkaa on alalta lähes mahdotonta löytää.
Millaista oli kirjoittaa tällaisesta henkilökohtaisesta aiheesta?
Tavallaan helppoa, ja tavallaan vaikeaa. Meillä on Tiian kanssa joitain samoja kokemuksia työelämästä, mutta tarina on fiktiota. Se, että olemme kirjoittaneet joitain samoja juttuja johtuu siitä, että kustannustoimittajani Mari Mörö halusi kirjaan näytteitä Tiian jutuista. En projektin loppusuoralla jaksanut keksiä niitä enää itse, joten käytin esimerkkeinä omia juttujani. Syynä asiaan on siis puhtaasti laiskuus.
Jututin taustatyönä monen eri mediatalon toimittajia. Voin paljastaa, että kirjassa esitelty Teurastamo-niminen huone oli oikeasti olemassa, mutta ei Otavamediassa, jossa työskentelin. Tosielämän Teurastamossakin työntekijät odottivat suuren pöydän ympärillä, kenen puhelin alkaa irtisanomispäivänä soida.
Vaikeinta oli ehkä keksiä Tiia Rautaselle työelämään liittymätön menneisyys ja yksityiselämä.
Millainen oli kirjan matka julkaistuksi romaaniksi?
Päätin syksyllä 2018 hakea romaanille Journalistisen kulttuurin edistämissäätiön apurahaa, ja kun sain sen, ajattelin, että apua, nyt tämä on pakko kirjoittaa! Ajatus oli myös ahdistava.
Innostavaksi projekti muuttui, kun minut valittiin arvostettuun luovan kirjoittamisen opinahjoon, kaksivuotiseen Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakouluun. Aloitin siellä syksyllä 2019 ja sain opettajikseni suurten kustantamoiden kustannustoimittajia ja kirjailijoita. Opiskelu kriittisessä oli niin antoisaa ja kiinnostavaa, etten jättänyt yhtään luentoa väliin.
Ahmin sisääni opetusta kuin pieni eläin, tai pikemminkin suuri!
Lähetin jo kirjan ensimmäisen version kustantajille vuoden 2021 keväällä erään opettajani kannustamana, ja sain siitä erittäin positiivista palautetta monelta eri kustantajalta ja kehotuksen jatkaa tarinan kehittämistä.
Kun Enostone lupasi minulle kustannustoimittajaksi Mari Mörön, allekirjoitimme kustannussopimuksen Helsingin kirjamessuilla syksyllä 2023. Iloani lisäsi se, että kustantaja Kalle Niinikangas innostui myös juoneen liittyvästä sarjakuvastani ja lupasi, että se ”totta kai” otetaan kirjaan mukaan.
Syntyikö tarina selkeänä mielessäsi alusta asti, vai kehittyikö se vähitellen?
Aluksi ajattelin romaania dekkarina, jonka alussa joku hyppää sillalta ja takaumina selvitetään, kuka hän oli ja miksi hän teki, mitä teki.
Tarinassa on yhä dekkarimaisia piirteitä ja yllättäviä juonenkäänteitä, mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä komediallisempi kokonaisuudesta tuli. Sen vuoksi jotkin alussa aika merkittävässä osassa olleet tapahtumat jäivät tarinasta pois. Ne eivät enää sopineet komediaan. Aiemmin myös ulkomaalaisten työmiesten osuus tarinassa oli suurempi.
Lopputulos on kai jonkinlainen komedian ja draaman hybridi, ja olen kuullut, että siinä on jotain samaa henkeä kuin Tiina Lymin Queen of Fucking Everything -sarjassa.
Kun Tiina Lymin edellinen tv-sarja, Sisäilmaa, tuli ulos tammikuussa 2021, vähän kauhistuin. Silloin minunkin tarinani alkoi sillä, että joku hyppää korkealta ja kuolee ja ihmiset työskentelevät talossa, jossa seinät halkeilevat ja jossa on kosteusongelmia. Mutta sitten päätin, että jos joku ajattelee minun matkineen Lymiä, se on vain hyvä, sillä päähenkilö työskentelee tv- ja elokuvalehden toimituksessa, ja tarinassa on viittauksia muihinkin teoksiin.
Kuinka suunnittelit romaanin rakenteen?
En olisi edes osannut kikkailla jollain hienolla, uutta luovalla rakenteellisella ratkaisulla. Kirjahan on esikoiseni. Kirjassa on niin paljon palikoita, että niiden yhteensovittamisessa oli kyllä täysi työ. Oli todella tyydyttävää, kun palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.
Työelämään liittyvissä jaksoissa annoin vain niin sanotusti mennä, ja katsoin mitä tapahtuu. Muiden osuuksien paikat ja pituudet kehittyivät. Myös se, missä vaiheessa mikin asia paljastuu, muuttui kirjoitusprosessin aikana.
Tekoälyyn liittyvä juoni on aika kunnianhimoinen, ja sen kehittelyyn käytin todella paljon aikaa.
Testasin Mari Mörön pyynnöstä eri kertojaratkaisuja, ja valitsimme tarinaan minä-kertojan kolmannen persoonan kertojan sijaan.
Kirjoitin sen jälkeen koko käsikirjoituksen uudestaan ja loin tarinaan vielä kokonaan uuden henkilön ja häneen liittyvän juonilinjan, eli Tiian Roosa-äidin.
Toimenpidepäivät sijoittuu aikaan juuri ennen tekoälyn tulemista keskiöön. Millainen oma suhtautumisesi tekoälyyn on?
Innostuin tekoälystä keväällä 2020, kun luin Oulun yliopiston emeritusprofessori Matti Pietikäisen ja professori Ilkka Silvénin kirjan Tekoälyn haasteet : koneoppimisesta ja konenäöstä tunnetekoälyyn. Kirja sai pääni pursuamaan ideoita, ja aloin lukea aiheesta julkaistuja artikkeleita ei puolilta maailmaa.
Aloin kehitellä tekoälyyn liittyvää juonta, ja keksin idean, josta kysyin mielipidettä Matti Pietikäiseltä. Keskusteluistamme sain varmuuden, että olin osunut ideoinnissani niin sanotusti oikeaan.
Pompin riemusta, kun keskusteleva tekoäly julkistettiin loppuvuodesta 2022. Tunsin itseni jopa jonkinlaiseksi oraakkeliksi, sillä se oli jo kirjassani. Olin myös saanut palautetta, että kirjani on liian scifi, ja ettei tekoälyn kanssa keskusteleminen ole uskottavaa.
Loppuvaiheessa päivitin tekoälyyn liittyvää juonta vielä entistäkin ajankohtaisemmaksi. Se sujui yllättävän helposti, sillä kaikki tarvittavat ainekset olivat jo kasassa.
Olen edelleen todella innostunut tekoälystä.
Millaisina näet tekoälyn mahdollisuudet ja riskit erityisesti journalismissa?
Näen enemmän mahdollisuuksia kuin riskejä. Tylsiä työtehtäviä voidaan korvata tekoälyllä, mutta säästyvä aika voidaan käyttää muuhun. On innostavaa, millaisia uutisia sen avulla saadaan esiin ja miten sitä voidaan käyttää tutkivan journalismin työkaluna.
Mikään tiedotusväline ei tule elämään sillä, että se julkaisisi ainoastaan tekoälyn tekemiä juttuja tai tiivistelmiä. Vain laadulla saadaan lukijoita, ja laatu voi tarkoittaa myös tutkivia juttuja, joiden tekemisessä tekoälyä on käytetty apuna, vaikkapa kaivamaan laajasta datasta uutisia.
On myös innostava ajatus, että tekoäly tulkkaisi luetettavasti ja nopeasti kahden ihmisen väliset keskustelut, puhuivat he mitä kieltä tahansa, ja litteroisi keskustelun reaaliajassa suomeksi!
Riskinä on antaa tekoälyn mellastaa liian itsenäisesti. Tästä on jo varoittavia esimerkkejä markkinoinnin puolella.
Mitä haluaisit, että lukijat oppivat tai oivaltavat luettuaan tämän teoksen?
Haluan, että lukijat viihtyvät tekstini äärellä! Mutta ei varmaan haittaa, jos joku kirjan luettuaan ottaa yhteyttä potkut saaneeseen kollegaan ja kysyy, mitä kuuluu.
Jos saisit lähettää yhden viestin työelämän päättäjille, mikä se olisi?
Antakaa vuorotteluvapaa takaisin! Sen ansiosta moni nuori sai elämänsä ensimmäisen työpaikan ja moni yli 50-vuotias työtön pääsi takaisin työelämään. Nyt työttömät, jotka saivat systeemin ansiosta töitä, ovat kortistossa. En ymmärrä, mitä Suomi siinä säästää.
Oliko kirjoitusprosessi sinulle henkilökohtaisesti terapeuttinen vai ennemminkin analysoiva?
Oli terapeuttista saada kannustusta ja hyvää palautetta, olinhan joutunut yyteissä työttömäksi. Ensimmäisen palautteen tekstistäni Kriittisessä korkeakoulussa antoi silloin WSOY:llä työskennellyt kustannustoimittaja Lari Mäkelä.
Näin hän kirjoitti minulle 2.10.2019. Totta kai olen säästänyt sähköpostin!
Tekstisi on todella laadukasta, ilmaisultaan kirkasta ja tarkkaa. Toisista kirjoittajista erottava voimavarasi on tutkivan journalistin ammattitaito. Kun teet taustatyötä rikastuttaaksesi tarinaasi laajoilla tiedoilla ja kiinnostavilla yksityiskohdilla, laita se peliin.
Taisin itkaista, kun luin sen.
Mutta pelkän terapian takia en olisi jaksanut näin monen vuoden projektia. Suurin kannustimeni oli oppia uusi ammatti ja tulla kirjailijaksi.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Huippulahjakkaan ystäväni Veera Sylviuksen Katoaminen valittiin juuri ehdokkaaksi Tiiliskivi-palkinnon saajaksi. Joululomalla luin Anneli Kannon Kirjoittamassa-tietokirjan. Se oli sekä hauska että hyödyllinen!