Lihakirjan punaisessa kannessa on epämääräinen, hieman ruhoa muistuttava muoto, jota kohti kurottaa käsiä sekä kannen ala- että yläreunasta.

Laura Gustafsson: Lihakirja

Goodreadsissa joku toivoi Laura Gustafssonin voittavan tällä kirjallaan Finlandia-palkinnon ja mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän olen samaa mieltä. Lihakirja on värikkäintä tekstiä, mitä olen tänä vuonna lukenut, ja samalla varsin taitavasti kirjoitettua, herkullisen pisteliästä tekstiä, joka on täynnä teräviä huomioita. Kyseessä on rom... Lue koko vinkki »
Mikään ei todella katoa

Laura Gustafsson: Mikään ei todella katoa

Mikään ei todella katoa on Laura Gustafssonin kuudes romaani, teemoina aikaisemmistakin romaaneista tuttuja: eläinoikeudet, tuotantoeläinteollisuus, kuluttaminen. Huorasatu oli hänen kolmas romaaninsa ja ehdolla Finlandian, Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja Nuori Aleksis -palkinnon saajaksi.  Mikään ei todella katoa -kirjan lukemi... Lue koko vinkki »
Korpisoturi

Laura Gustafsson: Korpisoturi

En ole varma, pidinkö Laura Gustafssonin uutuudesta Korpisoturi. Siinä yksinäinen survivalistimies hakeutuu erämökille pakoon yhteiskuntaa mutta päätyykin huolehtimaan heikommistaan ja osoittamaan empatiaa, jota ei tiennyt itsessään olevan. Gustafssonin kirjan ideassa ei ole mitään uutta: jos ihmiskunnalta otetaan pois sähkö ja muut nykyaikaisen el... Lue koko vinkki »
Huorasatu

Laura Gustafsson: Huorasatu

Tartuin Laura Gustafssonin Huorasatuun hieman epäillen, mutta uteliaana. Kirjan tarina kuulosti niin omituiselta, että pakkohan se oli itsekin nähdä mistä kirjassa on kyse. Huorasadussa nimittäin seikkailevat paitsi huoraksi ryhtyvät naiset Kalla ja Milla, myös antiikin mytologian jumalat ja jopa itse Patriarkaatti. Parin ensimmäisen sivun jälke... Lue koko vinkki »