Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Älä murehdi huonoa runoasi,
se on kuitenkin aina parempi
kuin kirjoittamaton.
Tom Kaliman Runousoppia aistimusten siivin on oivaltavasti rakennettu teos: Kaliman viidennen runokokoelman lomassa ilmestyy kirjoittajan opas, joka esittelee runousoppia ja antaa paljon esimerkkejä runotyöstä, miten editoida tekstiä ja valita sanoja tai runokuvia. Mukana on paljon kirjoitusharjoitteita.
Aistiharjoitteet ja se, miten kuunnella ja käyttää aistejaan, kun kirjoittaa runoa, antaa paljon sävyjä kirjaan. Runokokoelmassa on kolme aihepiiriä: rakkaus, luonto ja sota.
Kalima kehottaa pohtimaan jokaista sanaa ja antaa esimerkkejä siitä, miten runoa kannattaa muokata. Joistakin lukija näkee ensiversion ja editoidun, toisista vain maininnan siitä, että alkuun teki mieli hylätä koko tavanomaiselta tuntuva runo, kunnes editointikierrokset kohensivat sitä. Esimerkiksi lainaamattomassa miltei kirjoittajan hylkäämässä runossa alku kuului: ”Silkkiperhosesta naisen iho.”
Valmis runo on tällainen:
Silkistä pehmeä iho,
tähdistä silmien
mystinen lumo.
Ai kuka?
No tietenkin hän.
Teoriaosuudessa hän pohtii, miksi valitsi pronominin hän eikä sinä. Kalima toteaa, että rakkauden saa runossa näkyviin mainitsematta sitä.
Sanataideohjaajana puhun usein kirjoittajille siitä, että kirjoittaminen on kuin leipoisi kroissantteja (kyllä, Kielitoimiston ohjepankki suosittaa k-alkuista suomenkielistä muotoa). Taikinaa kaulitaan ja käännetään. Sitten se jätetään lepäämään ja aloitetaan sama uudestaan. Raakatekstiä, taikinaa, ei sovi pelätä. Ilman muutamaa luku- ja muokkauskierrosta lopputuloksena on muuta kuin rapeanmehevä herkku.
Olin iloinen, kun löysin tämän. Takakansi mainitsee, että kirja on suunnattu ennen muuta aloitteleville kirjoittajille ja lukijoille. No, joka tapauksessa kirja on helppo lukea ja omaksua. On se myös tarpeeksi antoisa ja viihdyttävä sekä opettava sellaiselle, joka on muutamaan alan opukseen lukijan ja kirjoittajan urallaan tarttunut.
