Uuden Puutalorakkautta-viihdekirjasarjan avausosa Näin on hyvä on samalla Jaana Tapion esikoisromaani. Asetelma on vähintäänkin perinteinen: kaupunkilaisnainen muuttaa kesäksi maalle ja miettii, löytyisikö onni kuitenkin paremmin maaseudun rauhasta. Yllätyksellisyys ei ole tämän kirjan valttikortteja muutenkaan: Näin on hyvä on kaikin tavoin aika ennalta-arvattava. Mutta niin on hyvä: viihdekirjallisuudessa yllätyksellisyys ei ole useinkaan tavoitteena.
Käsissä on siis turvallista heteroromantiikkaa. Annan avopuoliso Niklas on lähtenyt pitkälle reppureissumatkalle Aasiaan ja Anna on jäänyt kodittomaksi, koska hänen epäsäännöllisillä tuloillaan ei pariskunnan yhteisen Helsingin-kaksion vuokraa makseta. Onneksi on perinnöksi saatu isotädin talo Peräpohjan pikkupaikkakunnalla. Anna omistaa sen puoliksi veljensä kanssa; tarkoituksena on myydä talo, mutta sitä ennen Anna voi asua siellä kesän ajan.
Kiinteistönvälittäjä on sitä mieltä, että talo pitää myydä purkukuntoisena, mutta totuus on onneksi toinen: vanha hirsitalo on pieni, pölyinen ja täynnä hiljattain menehtyneen isotädin tavaroita, mutta se on myös enimmäkseen ihan hyväkuntoinen. Sitä paitsi, naapurissa asuu nuori ja komea puuseppä, joka on innostunut vanhojen talojen kunnostamisesta niiden perintöä vaalien. Tämä Jussi on kovin mukavakin…
Kun talosta vielä löytyy isotädin vanhoja kirjeitä ja päiväkirjoja, joista paljastuu vanhoja 1940-luvun sukusalaisuuksia, joista Anna ei ollut tietoinen, niin siinähän sitä onkin jo aineksia yhden viihdekirjan tarpeisiin. Mitä Aino-isotädille oikein 1940-luvulla tapahtui? Miten Annan ja Niklaksen suhteen käy? Onko Jussi kiinnostunut Annasta, onko Anna kiinnostunut Jussista, ja onko kumpikin tahoillaan varattu vai ei?
Jos Näin on hyvä ei yllätyksiä tarjoakaan, on se kuitenkin oikein mainion sujuvasti kirjoitettu. Se väistelee myös kimpun genren tylsimpiä kliseitä, eikä esimerkiksi sorru liiaksi puhumattomuudesta johtuvien väärinkäsitysten viljelemiseen. Sarjalle on luvassa jatkoa, jossa lienee odotettavissa lisää vanhan puutalon kunnostamista. Mitenkään ilmeistä ei ole, mihin suuntaan seuraavassa osassa mennään, mutta loppu antaa vihjeitä siitä, kenen ihmissuhdesotkuja seuraavaksi setvitään. Jään odottamaan mielenkiinnolla.








