Jouko Turkka (1942–2016) oli henkilö ja tapaus, josta ehkä jokaisella on jonkinlainen muistikuva ja jopa mielipide. Olen lukenut lukuisia näyttelijoiden elämäkertoja, joissa Turkka mainitaan milloin minkäkinlaisessa roolissa.
En ole koskaan tavannut häntä, mutta muodostin hänestä jonkinlaisen profiilikuvan kaikista lukemistani tarinoista ja sen pohjalta en ehkä olisi koskaan kokenut tarvetta tavata häntä.
Turkka oli kuitenkin niin kiinnostava persoona, että oli pakko tutustua tähän kirjaan, sillä jotenkin kaipasin selitystä niinkin ristiriitaiseen ihmiseen. Kai Häggman on tarttunut härkää sarvista ja kirjoittanut ensimmäisen elämäkerran Jouko Turkasta ja vieläpä erittäin!
Häggman tuo hyvin esiin sen kahtiajakoisuuden, miten Turkasta pidettiin ja sitten taas ei. Tämä on erittäin mielenkiintoista, että ihmisessä on jotain niin jänniä piirteitä, jotka jakavat mielipiteitä. Ei ole sitä tasaista keskilinjaa, vaan se on joko tai.
Mikä oli se juttu, miksi Turkka toimi niin kuin toimi ja se opetusmetodi, joka oli niin erilainen? Kuinka siitä ei tykätty ja miten siitä voitiin tykätä. Tulee väkisinkin mieleen, että Jouko Turkka oli aikansa guru, jonka opit menivät ohi tai sitten ne osuivat, riippuen kohteesta.
Joka tapauksessa, tykkäsi tai ei, niin Pahansisuinen kannattaa lukea – se on yhden ihmisen elämäntarina ja jokainen on sen arvoinen.








