Luin tätä kirjaa pikkuhiljaa, vaikka sen teksti on niin vauhdikasta, että meinasi aina yöunet mennä. Olen lukenut kaikki Anna-Leena Härkösen kirjat alkaen siitä Häräntappoaseesta, jonka hankin silloin heti vuonna 1984. Niinpä on ollut mukava seurata sitä kirjallista uraa, mutta myös sitä, että Anna-Leena on myös näyttelijä! Taiteilijaluonne ja herkkä sellainen.
Myös Katja Kallion kaikki teokset olen lukenut ja niin ollen oli aivan ihanaa saada käsiin kirja, jossa on kaksi tuttua kirjailjaa; toinen kirjoittajana ja toinen kohteena. Katja Kallio on kirjailijana ihan vertaansa vailla ja kun hän sitten ystäväänsä Anna-Leenaa on haastatellut, varmasti niin, että ovat jutelleet ja siitä sitten koottu Taskupainos, niin se on herkullista luettavaa.
Sitä voi moni kuvitella, miten on helppoa elämää, kun on julkisuuden henkilö, mutta lukemalla tämän kirjan avautuu se toinen puoli. Kun on taiteilija, luovan työn tekijä, niin on kyllä astetta herkempi luonne ja kun kohdellaan huonosti, niin kyllä se sattuu.
Teatterikorkeakoulu on ollut aikoinaan paikka, mistä yksi sun toinen on saanut melkoisia kokemuksia ja tässä kirjassa tulee esille jälleen yksi. Erittäin mielenkiintoista settiä. Kun Anna-Leena kertoo Mikko Niskasesta, niin on sekin oma osionsa, josta ei olisi uskonut.
Koko kirja on niin tarinaa täynnä, että sitä oli ilo lukea. Se harmittaa, että suurin osa kirjastoista on luokitellut tekijäksi Anna-Leenan, vaikka hän ei ole kirjoittanut tästä kirjasta sanaakaan. Minä nostan kuitenkin Katja Kallion tässä vinkissäni kirjailijaksi, koska niin on oikein. Anna-Leena on hyvä kirjailija, mutta ei hän ole tätä kirjaa kirjoittanut.
Taskupainos on ehdottomasti suositeltava kirja, koska tärkeää aihetta on myös masennuksesta ja itsetuhoisuudesta, teatterin tekemisestä, elokuvista, ihmissuhteista, perheestä ja ylipäätään elämästä. Paljon on koottu pieneen tilaan, kun sivuja kirjassa on vain vajaat 300.