Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Marjo Niemi tärähti kartalleni kertaheitolla vuonna 2021 edellisellä romaanillaan Kuuleminen, jonka jälkeen luin Niemen koko siihenastisen romaanituotannon (sen lisäksi on näytelmätuotantoa, johon en ole liiemmin perehtynyt). Nyt on sitten aika Niemen uudelle romaanille.
Pienen budjetin sotaelokuva on kotiinpaluuromaani, jossa kotiin palaa pieneltä paikkakunnalta kaupunkiin muuttanut nainen. Kotona ei enää ole kuin veli, ja hänkin vähän kadoksissa. Isä, vaikka onkin kuollut, on kuitenkin vankasti hengessä läsnä. Pikkupaikkakunta on sellainen tavallinen tarina: satoja vuosia teollisuutta ruukista tehtaaseen, mutta lopulta kaikki työllistäneestä tehtaasta on aika jättänyt ja tehtaan varaan rakentunut paikkakunta on auttamatta hukassa.
Palaapa sinne sitten. Paikkakunnalta lähteminen ei ole ollut helppoa, eikä sinne palaaminen ole yksinkertaista. Lähtijöitä ei katsota hyvällä ja palaajaa paheksutaan. Paluu on nyt kuitenkin tehty ja kotona odottava isän varjo on kohdattava. Isä oli alkoholisti ja varusti kodistaan linnoituksen tulevien sotien varalle. Isän hallitseva olemus ei siis lähde kotoa kulumallakaan.
Pienen budjetin sotaelokuva tekee ruumiinavausta kaikelle, mitä tämän aiheen ympärillä pyörii. Lopputulos on herkullinen, sillä Niemi kirjoittaa vimmaisen hyvää tekstiä. Tyyliltään kirja on koetteleva, hiottu ja vaikuttava. Paljon jätetään sanomatta, yksityiskohdat ovat monessa kohtaa tarkoituksellisenkin sumeat, mutta tunne välittyy vahvasti. Pienen budjetin sotaelokuva on tiivis, iskevä kirja, joka ei jätä kylmäksi.
Lämmin suositus siis tälle kirjasyksyn helmelle, kuten toki ylipäänsä Niemen koko muulle tuotannollekin.
