Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirsti Ellilä on monipuolinen kirjailija, jolla pysyy sana hallussa. Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin on niin viihdekirjojen lukijalle kuin kirjoittamista harrastavalle hulvaton herkkupala. Kirja ilmestyi alunperin Kariston julkaisemana jo vuonna 2005
Selma on toimittaja ja remontoi vanhaa puutalokotia miehensä Samin kanssa. Hurmaava koti nielee melkoisia summia, ja Sami alkaa jo hermostua ja kyllästyä koko puuhaan. Selma taas tahtoo ehdottomasti viihtyä juuri siinä kodissa ja keksii luotettavan keinon helpottaa rahapulaa: hänellähän pysyy kynä kädessä, joten konstikos se on kirjoittaa tuosta noin vain menestyvä rakkausromaani, oikea bestsellerien bestselleri. Hän ei suinkaan suostu jakamaan mainoksia tai siivoamaan, vaan nousee aikaisin aamulla kirjoittamaan ja töiden ja torkkujen jälkeen jatkaa.
Ja miten minä sivulla sata enää muistaisin, mitä Gisela oli ajatellut sivulla kaksikymmentä? Huomasin esimerkiksi, että olin jossain kirjoittamisen vaiheessa luonut Giselalle itsekkään ja ilkeän äidin, joka purki omia traumojaan mollaamalla Giselaa, vaikka liuskalla viisi olin aivan selkein sanoin kirjoittanut, että Gisela oli orpo ja varttunut lastenkodissa ja hänen ikuinen epävarmuutensa ja huono itsetuntonsa ja arkuutensa juonsivat juurensa sieltä.
Kotipesän romantiikassa tulee ryppy rakkauteen, ja Sami muuttaa pois. Hänen mielestään Selmankin pitää muuttaa.
Kun Selma edistää Giselan, Mikaelin ja Martinin tarinaa, tarinan aiheita olisi kenties omassa elämässäkin. Opiskeluaikainen Edu on jäänyt ystäväksi, vaikka heidän juttunsa hiipui. Remonttia häärii tekemässä aivan ihmeellinen tyyppi, ystävällinen, komea, oikea malli-isä lapsilleen, joka puhuu hyväksyvästi entisestä vaimostaan ja tämän suhteesta pitsanpaistajaan. Mihin kaikkeen semmoinen mies on valmis?
Ikuisesti opiskeluajan kimppakämpässä asusteleva Edu oudosti ryhdistäytyy ja tekee vihdoin lopputyötään. Sen aiheena ovat hylätyt käsikirjoitukset.
Edunkin mielestä on hyvä, että on jokin projekti, johon paneutua ja unohtaa huolet. Selma nauttii kirjoittamisesta ja kuvitelmistaan, miten tuttavat hämmästyisivät, kun häneltä ilmestyy kirja.
Tietenkin se olisi vain rakkausromaani eikä siis mitenkään voisi nostaa minua kansakunnan kaapin päälle ja tehdä minusta mainittavaa ihmistä. Mutta se olisi kuitenkin ihan oikea kirja, joka painettaisiin ja jossa olisi kovat kannet ja jota levitettäisiin kirjakauppoihin ja kirjastoihin ja jota arvosteltaisiin lehdissä. Paitsi ettei romanttisia kirjoja koskaan arvosteltu lehdissä, mutta jos kävisi hyvin, jokin naistenlehti haluaisi julkaista kuvia vaatekaapistani.
Paitsi ettei Selman vaatekaappi ole erityinen, eikä hän ole tehnyt mitään mainittavaa. Kärsimyksetkin ovat ihan tavallisia. Miten nainen oikein pääsee mediassa läpi? Vilauttelemalla? Ryhtymällä tunnetun henkilön salarakkaaksi? Olemalla erityisen hyvä siinä, mitä tekee, kuten kirjoittamalla niin, että miehetkin lukevat?
Selman elämän täytyisi muuttua. Se saakin merkitystä niin kuin hyvän mielen kirjassa kuuluu.
