Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vastakohdat viehättävät parisuhteessa, jokainen oppii parhaiten itselle sopivalla oppimistyylillä, ja vihan tunne helpottaa purkamalla vihaa. Psykologiaan liittyviä myyttejä riittää ja ne ovat levinneet laajalti. Psykologi Minna Miao tarjoaa kirjassaan läpileikkauksen psykologian sitkeistä uskomuksista. Tarjolla on myyttejä aivojen toiminnasta, oppimisesta ja muistista sekä älykkyydestä ja lahjakkuudesta. Persoonallisuuteen, tunne-elämään ja mielenterveyteen liittyvät myytit saavat niin ikään tilaa, samoin ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen liittyvät uskomukset.
Kirjan tarjoama kattaus on mukavan laaja, vaikka kirja eteneekin nopeasti aiheesta toiseen. Itselleni nousi muutamat kohdat erityisesti esiin, kuten luku Mitä suositut persoonallisuustestit meistä oikeasti kertovat? Erilaiset tyyppitestit ovat nykyään suosittuja työelämässäkin, kuten Myers-Briggsin indikaattori ja väritesti, jonka suosiota on kasvattanut muun muassa Thomas Eriksonin kirja Idiootit ympärilläni. Miao osuvasti toteaa, että näissä testeissä on hieman samaa henkeä kuin Harry Potterin lajitteluhatussa, joka jakaa oppilaat näppärästi neljään tupaan. Ehkä tällaisessa horoskooppimaisessa lajittelussa on jotain ihmisille tyydyttävää, mutta ihmisten jakaminen hyvin yleisluontoisiin kategorioihin ei kuitenkaan tosiasiassa kerro kovin paljon yksilön persoonallisuudesta.
Yksinkertaistamisen ongelmat näkyvät myös siinä miten yksiselitteisesti ihmiset arkikeskustelussa jaetaan ekstrovertteihin ja introvertteihin. Jälleen kerran se, miten ihmiset tosiasiallisesti jakautuvat näiden kahden päädyn välille ei ole lainkaan yksiselitteistä, saati sitten se, mitä yksittäinen luonteenpiirre kertoo yksilön työhön soveltumisesta.
Entäpä onko olemassa monenlaista älykkyyttä? Tämä tuli pienoisena pettymyksenä, mutta ei. Meillä on tapana nähdä erilaiset taidot toisistaan erillisinä ja ainakin osittain riippumattomina, mutta tutkimukset eivät kerta kaikkiaan puolla tätä. Päinvastoin, eri kognitiiviset taidot ovat selkeästi toisiinsa yhteydessä. Nykyään tätä kutsutaan yleiseksi älykkyydeksi tai g-älykkyydeksi.
Kirja purkaa myös sitkeän stereotypian älykkäästä, mutta sosiaalisesti kömpelöstä ihmisestä. Tutkimusten perusteella älykkyys näyttäisi olevan yhteydessä pikemminkin parempiin vuorovaikutustaitoihin ja emotionaaliseen kypsyyteen kuin tunne-elämän kömpelyyteen. Samalla tämä asettaa tunneälykkyyden käsitteen uuteen valoon: kyse ei siinäkään ole älykkyyden erillisestä muodosta, vaan taidoista, jotka kytkeytyvät yleiseen älykkyyteen ja sen mahdollistamaan kykyyn ymmärtää itseä ja muita.
Kautta kirjan tulee vastaan lukuisia myyttejä, jotka periaatteessa tuntuvat aivan järkeviltä, mutta joissa ihmisen intuitio kuitenkin pettää. Kirjasta paljastui myös pari omaa haksahdustani, erityisesti oppimistyyleihin liittyen. Olin aivan vakuuttunut siitä, että ihmiset jakautuvat esimerkiksi auditiivisiin tai visuaalisiin oppijoihin, mutta Miao osoittaa vakuuttavasti, ettei tutkimusnäyttö tue tätä olettamusta. Se, että pitää oppimisesta tietyllä tavalla ei tarkoita, että oppiminen tehostuu sillä, että materiaalia tarjotaan vain tietyllä tavalla.
Toisaalta Miao muistuttaa terveestä kriittisyydestä myös tiedettä kohtaan. Lopussa otetaan katsaus tieteen toistettavuuskriisiin, joka on ravistellut myös psykologiaa ja osoittanut, etteivät kaikki ”totuudet” kestä lähempää tarkastelua. Tämä on kirjalta ihan hyvä muistutus, se ei tarjoa tilalle uusia kiveen hakattuja dogmeja, vaan kannustaa lukijaa epäilemään ja kysymään.
Harhakäsitykset mielestä on mukavan sivistävää luettavaa jokaiselle, joka haluaa ymmärtää ihmismieltä hieman kirkkaammin. Suosittelen!