Toisinaan kirjailijaa ajaa halu kirjoittaa jotain sellaista, mitä itse haluaisi lukea ja jota kokee kirjamarkkinoilta puuttuvan. Hanna Morren Maankutsuja on sellainen kirja: Morre kaipasi luettavakseen kotimaista aikuisille suunnattua romantasiaa, jossa fantasiamaailmassa romantiikkaa kokevat aikuiset päähenkilöt. “Myös keski-ikäiset voivat rakastua tulisesti ja siinä sivussa pelastaa maailman”, Morre toteaa Osuuskumman lehdistötiedotteessa.
Luvassa on siis tulista rakkautta ja maailmanpelastamista! Kirjan pääosassa on Cadenin kaupungissa köyhissä oloissa varttunut Trina, joka on päässyt työskentelemään kirjapuotiin. Siinä sivussa Trina tekee pienimuotoista parantajantyötä hoitaen köyhiä ja huono-osaisia. Trinalla on poikkeuksellinen yhteys maan jumalatar Naolaan, mutta kaikenlaiset noitakonstit ovat kiellettyjä – ne ovat temppelin papitarten yksinoikeutta.
Kirjan prologi kuvaa, miten Trina yritti lapsena päästä papittareksi. Se jäi yritykseksi, josta selvisi vain se, että Trinan tie vie muualle. Temppelin luona Trina kuitenkin kohtaa Tareenin lääninruhtinaan perheen. He ovat tulleet temppelille, koska lääninruhtinaan veli on murhattu ja esikoispoika Lyrian on kadoksissa. Trina lohduttaa nuorempaa veljeä Lugaidia ja lupaa tälle, että tämän veli löytyy varmasti.
Aikuinen Trina työskentelee siis kirjapuodissa ja Lugaid taas on vanhempiensa naimakauppasuunnitelmien kohteena. Lääninruhtinaan pojan on mentävä naimisiin ja tuotettava perillinen. Lugaid olisi mielellään suonut tämän kunnian ja velvollisuuden isoveljelleen Lyrianille, mutta Lyrian on pysynyt sitkeästi kadoksissa. Sitten eräänä päivänä Lugaid poikkeaa kirjapuotiin etsimään lahjaa äidilleen, Trina ja Lugaid kohtaavat jälleen, ja siinä hetkessä kohtalot alkavat taas punoutua toisiinsa.
Tietenkin on täysin mahdotonta, että lääninruhtinaan perillinen ja joku puotiapulainen päätyisivät yhteen. Tietysti Lugaidin on edistettävä avioliittosuunnitelmia Maryann Do’chartan kanssa, vaikka hänellä ei ole mitään tunteita Maryannia kohtaan. Avioliitto olisi vain käytännöllinen sukujen yhteenliittymä. Mutta minkä teet, kun sydän vie, vaikka sitten täyttä päätä kohti vaikeuksia?
Lähdin lukemaan Maankutsujaa vailla suurempia odotuksia, mutta huomasin pian olevani koukussa. Tämähän on, totta tosiaan, oivallinen kirja. Morre on hyvä maailmanrakentaja, Manalassan maailma on monipuolinen ja täynnä kiinnostavaa taikuutta. Maailmasta nähdään tässä ensimmäisessä kirjassa vain hyvin pieni osa. Maankutsuja on sillä tavalla näppärä kokonaisuus, että sen kansien välissä saadaan käytyä läpi hyvä ja tyydyttävä draaman kaari, mutta jätetään myös paljon avoimeksi ja lukija siten odottamaan seuraavaa osaa. Romantiikkapuolikin on kiinnostavaa. Kovia kokeneiden ihmisten välinen rakkaus ja läheisyys ei ole helppoa. Romantiikkaa kuitenkin löytyy ja kuumia kohtauksiakin aivan riittämiin.
2000-luvun alussa ei romantasiasta puhuttu, mutta Maankutsujasta tulee minulle mieleen Lois McMaster Bujoldin yli parinkymmenen vuoden takainen Chalion-sarja. The Curse of Chalionista alkanut sarja tarjoili sekin fantasiaa, juonittelua ja aikuisten ihmisten välistä romantiikkaa tavalla, jota epäilemättä nyt kutsuttaisiin romantasiaksi. Maankutsujassa on paljon samaa kuin näissä erinomaisissa kirjoissa. Jään odottamaan, mitä Lakerta-sarjan seuraava osa tarjoaa.






