Lois McMaster Bujold: The Curse of Chalion

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Mikä fantastinen kirja! Näin hyviä kirjoja kohtaa harvoin. The Curse of Chalion toi monessa mieleen Guy Gavriel Kayn parhaat kirjat, niin tyylissä kuin laadussa. Kirjan päähenkilö on lordi Cazaril, joka on toiminut hovissa ja linnanherrana, mutta myös kaleeriorjana: piirityksen jälkeen Cazarilin lunnaita ei maksettu, joten hänet myytiin orjaksi.

Niinpä nuoresta iästään huolimatta Cazaril on vapautuessaan raihnainen ja heikko. Hän raahustaa Valendaan hakemaan turvapaikkaa ja jotain vaatimatonta työtä hovista, jossa hän toimi hovipoikana. Yllätyksekseen Cazaril saakin hallitsijan leskeltä tärkeän tehtävän. Hänestä tulee Isellen, Chalionin kruununperijän siskon, henkilökohtainen sihteeri ja opettaja.

Kun kruununperijä Teidez ja Iselle kutsutaan Chalionin pääkaupunkiin, Cazaril joutuu kohtaamaan lordit, joiden toimien seurauksena hänet myytiin orjaksi. Kuningas on sairaalloinen, joten Teidez ja sitä myötä Iselle joutuvat melkoisen juonittelun ja pyörityksen keskelle. Asiaan liittyy myös kirjan nimessäkin esiintyvä kirous, joka on langetettu Chalionin ylle…

Bujold on onnistunut luomaan todella upean kokonaisuuden. Chalionin maailma on kiehtova, hovijuonittelu värikästä ja henkilöt kiinnostavia. Cazaril on puutteineen mielenkiintoinen ja inhimillinen päähenkilö ja kohtalo, johon Bujold Cazarilinsa kietoo on hyvin mukaansatempaava.

The Curse of Chalion on niin hyvä kirja, että suorastaan harmittaa, että se on saanut pölyttyä hyllyssäni niin pitkään — ja toisaalta on kurjaa, että tarina on ohi. Onneksi Chalionin maailmaan on kirjoitettu pari muutakin kirjaa, joista jatko-osa Paladin of Souls on ainakin nappaamiensa palkintojensa perusteella vielä parempi.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

3 kommenttia

  1. Jännää. Minustakin kirja oli ”ihan kiva”, mutta päällimmäiseksi jäi vaikutelma, että pääpaino oli pehmoromantiikkahömpässä. Ehkä luin mitä halusinkin lukea…

    Lukemisesta on jo melkein kolme vuotta, joten ehkä pitäisi kokeilla Bujoldia uudestaan.

  2. Hö, no olihan siinä sitä pehmoromantiikkaakin, mutta ei se haitannut, päinvastoin. Olihan siinä sen romantiikan lisäksi varsin kiehtovaa juonittelua, joka kyllä imaisi mukaansa tehokkaasti.

  3. Olen vastikään lukenut ensimmäisen osan Bujoldin The Sharing Knife-sarjasta ja tykkäsin kovasti. Kunhan saan kyseisen sarjan luetuksi (tai jopa sitä ennen), ajattelin siirtyä lukemaan tätä kehumaasi opusta. Koska luen normaalisti pelkkää romantiikkaa, on hyvä kuulla että tässäkin on pehmoromantiikkaa (The Sharing Knifessa keskitytään aika paljon päähenkilöiden väliseen, hieman ennenkuulumattomaan rakkaustarinaan) 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *