Pyörittelin Kiinteistöä käsissäni ja kuuntelin siitä äänikirjankin, jopa pariin kertaan, koska olin suoraan sanottuna hämmentynyt. Mitä en nyt oikein ymmärtänyt?
Kiinnostuin kirjasta, koska aiheena oli sisko ja sen veli, mutta miten se tässä kirjassa tuli esiin ei ollut sitä, mitä hain tai odotin. Oli jokseenkin niin absurdia, että piti oikein moneen kertaan miettiä, mitä oikein tapahtui?
Jätkäsaari levisi hänen ympärillään tuulisena. Fanta-tölkki rullasi rämisten parkkipaikan poikki perässään rytätty tupakka-aski ja jotain epäselvää, foliota tai muuta roskaa. Joku oli jättänyt Eckerö Linen ostoskärryt lojumaan vinottain parkkiruutuun.
Esteri on jätkäsaarelainen parturikampaaja, joka on halutut piilottaa oman sivistyneen menneisyytensä ja sen, että on ollut kohujulkimokohussa. Hänen miehensä Henkka perii sitten kiva kiinteistön, josta Esteri on ensin, että kiitos ei, kunnes alkaakin olla että kiitos kyllä.
Kun veli sitten astuu kuvioihin, vuosien jälkeen, niin kyllä menee sekavaksi. Millään en meinanut ymmärtää, että mitä ja miksi. Tuli sellainen olo, että tätä en olisi halunut tietää.
Esteri todella on ristiriitainen henkilö ja hänen nahkoihinsa ei pääse mitenkään samaistumaan. Enemmän ymmärsin hänen miestään Henkkaa, joka oli ehkä enemmän kartalla.
Kiinteistö on Maija Sirkjärven esikoisromaani, sillä hän on aiemmin kirjoittanut novellikokoelman Barbara ja muita hurrikaaneja. Kiinteistön aihe oli minusta jokseenkin eriskummallinen, mutta teksti silti varsin viehättävää.






