Tämän verran tiedetään: kesällä 1930 saksanjuutalainen kirjailija ja filosofi Walter Benjamin (1892–1940) matkusti laivalla Norjan rannikkoa pohjoiseen ja palasi kotimaahansa Suomen läpi. Mitä kirjailija matkallaan koki? Miten pelkkää saksaa puhunut vähissä varoissa ollut herraskainen skribentti selviytyi tiettömien taipaleiden halki, vaikka – siunatkoon! – kaikkialta ei päässyt takaisin junalla. Miksi Walter Benjamin edes lähti matkalle, josta jälkipolville on säilynyt postikortti Trondheimista ja yksi kirje ystävälle? Anna Kortelainen kiinnostui jo nuorena Benjaminin teksteistä. Kulkijassa hän päästää mielikuvituksensa valloilleen: näin se olisi voinut mennä.
Pienessä salkussa korvaamattoman arvokasta käsikirjoitusta kuljettava Walter Benjamin näyttäytyy hieman tragikoomisena hahmona, josta on vaikea pitää. Hän lähtee matkalle edistääkseen käsikirjoitustaan, mutta aina tulee jokin este, minkä vuoksi kirjoittamista voi vielä siirtää eteenpäin. Benjamin on vaimonsa ja rakastajattarensa kummankin hylkäämä hankala tyyppi, joka katsoo pohjoisia ”alempia rotuja” selvästi alentuvasti. Toisaalta hän on matkan rasituksiin ja vaatimuksiin täysin valmistautumaton ajelehtija, joka on käytännössä täysin riippuvainen matkalla kohtaamiensa ihmisten hyvästä tahdosta.
Kulkija jakautuu useisiin osiin matkan vaiheiden mukaisesti. Walter Benjamin ei juurikaan halua jutustella Hurtigruten-laivalla muun väen kanssa, ennemminkin hän katselee norjalaista menoa nenänvarttaan pitkin. Suomen puolelle päästyään ja saamelaisten etappimiesten saateltua hänet Kilpisjärveltä kappaleen matkaa etelään, hän kohtaa Samuli Paulaharjun perheineen ja retkikuntineen. Tapasivatko nämä oikeasti, siitä ei ole faktatietoa, mutta samoihin aikoihin Paulaharju oli pohjoisessa kansatieteellistä tutkimustaan tekemässä. Anna Kortelainen nostaa Paulaharjut tikunnokkaan palavasieluisina lapuanliikkeen kannattajina ja muutenkin 1930-luvun alun tieteellinen ilmapiiri kallonmittauksineen ja rotuoppeineen näyttäytyy Kulkijan sivuilta varsin kylmäävänä. Sittemmin Walter Benjaminista tuli voimakas natsien vastustaja ja hän vietti suuren osan loppuelämästään eri puolilla Eurooppaa maanpaossa.
Kulkija on liian epätasainen ollakseen huippuhyvä romaani, ja edelleen koko aiheenvalinta tuntuu jotenkin kummalliselta. Faktoja ja fiktiota ja 1930-luvun taitteen ajan- ja maailmankuvaa Anna Kortelainen kuitenkin osaa yhdistellä sen verran sujuvasti, että kyllä tämäkin kirja lukea kannattaa.






