Vaikka nykymaailma tuntuu hukkuvan erilaisiin oppaisiin ja pikaohjeisiin, miten elää hyvä elämä ja tulla onnelliseksi, voi hyvällä syyllä sanoa, että psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen on kirjoittanut jälleen yhden hienon opuksen onnellisuudesta.
Kirjassa on 49 lukua, joista silmäänpistävin on 35. luku ”Vältä onnettomia ja epäonnisia ihmisiä”, mikä kuulostaa samalta hyvältä neuvolta kuin yrittää välttää idiootteja, mikä on täysin mahdotonta nykymaailmassa, jossa idiootit hilluvat kiusanamme. Ojanen kysyy, mitä ajattelemme tällaisesta? Se tuntuu kovin tylyltä ohjeelta, ja koska emme (muka) ole itsekkäitä, emme toimi niin. Onko näin?
Onnettomat ihmiset tarvitsevat tukea – kyse on yhteisestä onnesta. Kannattaa siis ottaa mallia niistä, jotka ovat hyväntahtoisia ja avuliaita. Osaammeko edes välttää heitä, joilla on samoja vikoja kuin meilläkin? Ehkä osaamme, sillä vaikka tunnistamme omat vikamme puutteellisesti, muissa näemme ne selvästi. Vaikka itse olisimme puolueellisia, meitä harmittaa muiden puolueellisuus.
Tässä vastauksessa on villakoiran ydin. Ojanen kirjoittaa kauniita ja antaa hyviä ohjeita, mutta samalla myöntää, että koska olemme ihmisiä, olemme vaillinaisia ja koko ajan valmiita sekä haavoittamaan muita että itse haavoittumaan. Ihmismieli on vaikea kokonaisuus ymmärtää.
Ojanen muistuttaa, että ennen vanhaan Suomessa onnellisuudella tarkoitettiin pikemminkin hyvää tuuria kuin hyvää mielialaa. Ymmärrettiin, että elämän ehdoilla oli suuri vaikutus siihen, mitä elämästä lopulta tuli. Rikkaat kyllä hänen mukaansa pärjäsivät, mutta köyhän elämä oli raskasta.
Onnellisuus riippuu usein myös siitä, mitä me teemme muille, ja mitä nuo muut tekevät meille. Hänestä kysymys on vähemmän nykyisin puhutusta yhteisestä onnesta. Se on Ojasen viesti. Teemana on onnellisuus hyvin laajasti. Onnellisuudessa on Ojasen mukaan seassa paljon myös sellaista, mikä tuntuu itsestään selvältä, mutta siinä on myös paljon arvoituksellista.
Huomaamme omassa elämässämme sellaista mielialan vaihtelua, joka on usein aivan luonnollista, mutta sitten on myös tunnekokemuksia, joiden syitä ei itsekään tajua. Joskus onnellisuus yllättää, joskus katoaa. Silloin kun haluaisi onnen saavuttaa tai palauttaa, se tuntuu olevan jossakin piilossa.
Jokainen, joka pohtii elämäänsä ja katselee ympärilleen, joutuu toteamaan, että elämässä on nousuja ja laskuja, onnistumisia ja epäonnistumisia, menestyksiä ja menetyksiä. Sitä onni on.





