Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kenen media? on hyvä lukea etsittäessä syitä mediamurrokseen. Kirja valaisee joukkoviestimiä koskevaa päätöksentekoa, tekijänoikeuskysymyksiä ja verkkoviestintää sekä yksityisyydensuojaa. Kirjoittajat ovat Kari Karppinen, Marko Ala-Fossi, Anette Alen-Savikko, Jockum Hilden, Johanna Jääsaari, Katja Lehtisaari ja Hannu Nieminen.
Kirja on erityisen tärkeä kirja kaikille niille, joita kiinnostavat keskustelut muun muassa Yleisradion rahoituksesta ja lehdistön tulevaisuudesta tai internetin hallinnasta ja verkkovakoilusta. Vaikka aikaa kirjan kirjoittamisesta on jo kulunut tovi, sen mediaeettiset ja vastuukysymyksiin liittyvät pohdinnat eivät vanhene koskaan.
Vuoden 2007 Median valta -raportin mukaan kolme neljästä haastatellusta katsoi median vallan kasvaneen. Yli kymmenessä vuodessa on kuitenkin tapahtunut paljon mediakentällä, ja Ylen monopoliakin on ehditty horjuttaa ”talon sisältä” kyseenalaisin keinoin. Yle on siksi ollut jatkuvasti puolustuskannalla mitä ohjelmapolitiikan laajaan kirjoon tulee.
Hannu Nieminen vahvistaa kirjan luvussa ”Miksi tutkia suomalaista viestintäpolitiikkaa”, miten suomalainen viestintämaailma on muuttunut rajusti parin vuosikymmenen aikana tavalla, jota kukaan ei kyennyt etukäteen ennustamaan. Paljastuu se, miten vahvaa viestinnän julkinen säätely oli. Kymmenen vuotta sitten haasteena oli, miten vastata digitalisoitumiseen.
Nyt tiedämme myöhästyneemme hieman. Kari Karppinen käsittelee kirjassa luvussa ”Kiistellyt käsitteet” sananvapautta, lehdistön vapautta, median vapautta ja verkon vapautta, joita pidetään yleisesti demokraattisen yhteiskunnan peruspilareina. Juuri siksi käytännössä keskustelu sanavapaudesta nivoutuu usein demokratian ja julkisen keskustelun edistämiseen.
Sananvapauteen kuuluu oleellisesti myös median moniarvoisuuden ihanne, joka sopii hyvin nykyajan viestintäpolitiikan ihanteeksi edelleenkin. Karppisen mukaan aiemmin tavoiteltiin totuutta ja objektiivisuutta, mutta nämä ihanteet on nykyisin kyseenalaistettu, koska demokratia ja julkinen keskustelu edellyttävät erilaisten näkökulmien ja äänten pääsyä julkisuuteen. Epäilen!
Hyvin kirjassa kartoitetaan ongelmia ja niistä kirjoitetaan. Mutta jotain tuntuu silti jäävän vain akateemiseksi näpräilyksi. Vaikka kyseessä on etupäässä toimittajien toimittajille kirjoittama taustateos, olisi se voinut olla elävämpi ja sisältävän esimerkkejä enemmän kuin nyt. Kirjasta tuli oppikirjamainen, mikä ilmeisesti on ollutkin sen yksi tavoite. Siksi se on myös hieman puuduttava.