Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Koska pidän suunnattomasti teatterissa käymisestä ja kotimaisista elokuvista, niin toki minua aina kiinnostavat näyttelijät, taitavat ammattilaiset ja heidän työnsä. Nyt oli vuorossa Markku Toikka ja hänestä kertova kirja, jonka on kirjoittanut Mika Wickström. Kirja on saatavana myös Markku Toikan itsensä lukemana äänikirjana.
On aina mielenkiintoista se, miten kukin näyttelijäksi ajautuu, pääsee, joutuu ja kun on siellä rooliviidakossa, miten siellä toimitaan. Näyttelijän työ on sitä, että on oltava polttava halu tehdä sitä, upota kaikkiin rooleihin ja se tuntuu elämäntavalta, jonka puitteissa niin sanottu normaali perhe-elämä ei aina toimi.
Erikoisten roolien mies etenee kronologisesti lapsuudesta tähän päivään ja onhan se ihmisen elämä aina kiinnostavaa. Toikka syntyi Somerolla ja hänen paras kaverinsa oli ja on edelleen Rami. Musiikki oli vahvasti läsnä heti alusta alkaen. Pian Markku lähti Helsinkiin, opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa! Tässä kohtaa nousi oma muisto mieleen, sillä itsekin olen vuoden opiskellut sosiaalipolitiikkaa ja se oli kamalaa. No, ei se Markkukaan siitä juuri pitänyt, vaan löysi teatterin! Saamme tietää hänen mielipiteensä muun muassa Jouko Turkasta. Jännää!
Hyvin monivaiheinen on hänen elämänsä ollut ja Lapinlahden lintujen aika oli kiinnostavaa luettavaa, sillä olen aikoinani siitäkin kirjan lukenut (Timo Rossin Lapinlahden linnut : miksei asioista puhuta). Näyttelijän elämä ei todellakaan ole mitään glamöröösiä, vaan kaikenlaiset paineet painavat päälle. Jos on vakituinen paikka, jaksaako? Jos on friikku, onko töitä? Kaiken tämän kertominen antaa kirjalle suorastaan jännittävän fiiliksen.
Mika Wickström on hienosti antanut Markku Toikalle oman äänen, tuntuu että asiat on kerrottu niin kuin ne ovat menneet. Silti esimerkiksi perhe-elämää ei riepotella! Vaikeista ajoista on selvitty. Tosi ihanaa oli lukea siitä, miten Toikka on luontoihminen ja kun sitä kuvattiin, oli kuin itse olisi jossain sivussa seurannut sitä hänen oloaan vaikkapa mökillä.
Kun tällaisen kirjan lukee, tulee heti sellainen uudenlainen arvostus kaikelle hänen tekemälleen työlle. Tekisi mieli katsoa kaikki uudestaan, nyt kun tietää hiukan taustoista.
Kirjan voi siis lukea tai kuunnella, mutta jos kuuntelee, ei näe kuvia! Kuvia tässä kirjassa on ja aina pidän siitä, kun voin välillä katsella kuvia. Kuvat jotenkin tekevät siitä luetusta tarinasta todemman.
