Siinä missä yliluonnolliset uskomukset ovat nykyihmiselle mielenkiintoinen kuriositeetti, entisajan ihmiset rakensivat maailmankuvaansa niiden varaan. Suomessa on rikas yliluonnollisiin uskomuksiin liittyvä kansanperinne. Etnologi Marianna Karttunen tarkastelee aihetta karjalaisen perinteen näkökulmasta.
Aluksi Karjalaista kalmanväkeä käsittelee kuolemaan liittyviä kansanperinteitä, kuten vainajien säilömistä sekä kuolemaan liittyviä riittejä ja uskomuksia. Tämän jälkeen teos käsittelee rangaistuskäytäntöjä, joissa sivutaan esimerkiksi pyöveleiden elämää.
Teos käsittelee myös terveydenhuollon muutosta, kun lääketiede vähitellen syrjäytti kansanparantajat loitsuineen. Erityistä huomiota saavat myös Karjalan vaikeat ajat ja vastoinkäymiset: isoviha, pikkuviha, sodat ja kulkutaudit.
Kirjan aihepiiri on laaja ja rönsyilevä. Siitä huolimatta, että pääpaino on yliluonnollisessa kulttuuriperinnössä, lukija tutustuu myös ajan rikoskäsitteisiin ja terveydenhuoltoon. Vaikka nämäkin aihepiirit ovat kiehtovia, ne tuntuvat ajoittain irrallisilta kokonaisuudesta. Vahvempi punainen lanka olisi auttanut hahmottamaan, mitä kokonaisuus kertoo karjalaisesta maailmankuvasta.
Karjalaista kalmanväkeä kuvaa hyvin, miten kuolema oli entisajan ihmisille nykyistä läheisempi osa elämää. Menneisyyden ilmiöitä olisi kuitenkin voinut tarkastella enemmän myös nykyajan näkökulmasta. Esimerkiksi uskonnon ja yliluonnollisten uskomusten välistä suhdetta olisi ollut kiinnostavaa pohtia tarkemmin.
Karttusen kirjoitustyyli on hyvin tutkijamainen: teksti välittää tietoa tehokkaasti, mutta ei juuri vedä siitä johtopäätöksiä. Se eroaakin monista tämän aihepiirin tietokirjoista, joissa tietoa pyritään välittämään myös tarinallisen kerronnan keinoin.
Teos on Marianna Karttusen ensimmäinen. Kirjan aiheeseen voi tutustua myös aihetta käsittelevässä näyttelyssä Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannassa 24.10.2026–4.4.2027. Karttunen on Lappeenrannan museoiden amanuenssi.
Karjalaista kalmanväkeä toimii hyvin johdatuksena aihepiiriin, vaikka jättääkin lukijan kaipaamaan lisää tulkintaa ja aiheiden välisiä yhteyksiä. Se sopii erityisesti lukijalle, jota kiinnostavat kansanuskomukset ja menneisyyden arkielämä. Pelkkiä kummitustarinoita odottavalle kirjan tutkijamainen ote ja laaja aihepiiri voivat sen sijaan tulla yllätyksenä.





