Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Keir Giles on Britannian johtava Venäjä-asiantuntija sekä Britannian ulkopoliittisen instituutin Chatham Housen tutkija. Hän on perehtynyt Venäjän sotilaspolitiikan kysymyksiin ja toiminut neuvonantajana Venäjä-kysymyksissä.
Gilesin kirjaa lukiessa ymmärtää, että Euroopalla on vain kolme vaihtoehtoa selviytyäkseen (jotkut voisivat sanoa TAAS!): turvallisuus, turvallisuus ja turvallisuus. Nyt viimeistään Ukrainan pelastamisen yhteydessä ne pitäisi ottaa vakavasti koko maanosassa, varsinkin kun näyttää siltä, että Trumpin USA on hylkäämässä Naton ja sen eurooppalaiset jäsenmaat.
Kirja kuuluu jälkiviisaisiin varoituskirjoihin, joiden viestiä vahvistavat esipuheissa viisastelevat auktoriteetit, jotka ovat jo oma luokkansa Suomessa eli vanhat Moskovassa palvelleet suurlähettiläät. Sanoma on aina sama: Olemme tästä varoitelleet aiemminkin kehottaessamme Suomea katsomaan ”sillä silmällä”, iso paha Venäjä ei muutu miksikään imperialistisesta rosvomaasta.
Tätä vahvistaa Gilesin toinen suomennettu kirja, Venäjän sota jokaista vastaan (Docendo, 2022), joka taas kertoo Venäjän pitkäjänteisestä ei-sotilaallisin keinoin tapahtuvasta vaikuttamisesta sodan ja rauhan välisellä harmaalla vyöhykkeellä esipuheen kirjoittaneen Suomen Moskovan entisen suurlähettilään, Hannu Himasen mukaan.
Kuka puolustaisi Eurooppaa? on hyvinkin selvästi tahallisen poliittinen, sillä se on lajissaan naamioitua, puolivaltiollista Nato-propagandaa ja hyvin koottu. Sen varsinainen tarkoitus on pyhittää eurooppalainen agenda synnyttää uudenlainen EU, jolla olisi oma vahva armeija, jota se myös uskaltaisi käyttää. Se tarkoittaisi silloin myös koko EU:n uudistamista toimimaan tehokkaasti ilman rajoittavaa yksimielisyysperiaatetta ja Venäjän laskuun toimivia jarrumiehiä.
Venäjä on kirjan mukaan Euroopan ainoa todellinen sotilaallinen uhka. Gilesin mielestä tätä uhkaa on vuosituhannen vaihteesta lähtien Euroopassa aliarvioitu. Kaikki nämä varoitukset sanat alkavat olla eurooppalaisille jo varsin tuttuja varsinkin nyt, kun Eurooppa on alkanut kilvan varustaa itseään uutta maailmansotaa varten, joka on epätodennäköinen, mutta hyvä tapa ulosmitata valtaa ihmisten horjuvalla turvallisuudentunteella. Kirjastakin paistaa läpi piilomilitarismi.
Kirjasta saamme myös selville, miksi sellainen byrokraattinen sanahirviö kuin ”kyvykkyydet” on luikerrellut kieleemme. Se on sotilastermi (capality), jota muun muassa puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) viljelee runsaasti puheissaan. Se on myös avain sille tosiasialle, että aina kun sana kyvykkyys lausutaan, on se kuin avoin piikki valtion menoihin kenenkään sitä mitenkään kyseenalaistamatta.