Aamu ystävineen vierailee kotieläintilalla, jossa saa tutustua monenlaisiin eläimiin. Kiinnostavimpia ovat possut, mutta niitäkin olisi hauska päästä katsomaan lähempää. Tilan henkilökuntaa ei näy missään, joten Aamun ystävä Pieta raottaa vähän porttia ja yrittää houkutella possuja lähemmäs. Yksi possuista näkee tilaisuutensa tulleen ja ampaisee karkuun!
Leppoisa kertomus jatkaa Aamu ja salaperäinen seteli -kirjan vuonna 2024 aloittamaa kuvakirjasarjaa, jonka tärkein piirre on päähenkilö Aamun pyörätuoli. Kirjasarjaa on inspiroinut kirjailijan oman lapsen liikuntarajoitteesta noussut huomio pyörätuolia ja muita apuvälineitä liikkumiseen käyttävien lasten vähäisyydestä lastenkirjoissa. Pyörätuolilla liikkuen voi kokea asioita siinä missä muutkin, ja näemmä osallistua vähän hölmöilyihinkin.
Tarinan ohessa myös opetetaan vähän. Tästä kirjasta selviää, että pyörätuolilla kulkevan ihmisen avustaja pääsee ilmaiseksi moneen paikkaan ja tapahtumaan, kunhan mukana on vammaiskortti, ja viittomakieltäkin esitellään vähän. Kovin opettavaisesta kirjasta ei kuitenkaan ole kyse, pääpaino on tarinassa ja kotieläinten esittelyssä. Siinä missä aikaisemmin tällaisessa kirjassa oltaisiin perinteisellä (mutta kovin epärealistisella) maatilalla, tässä ollaan matkailuhenkisellä kotieläintilalla. Eläinten pitämisen eettisiin kysymyksiin kirja ei ota mitään kantaa.
Karin Niemen kuvitus on värikästä ja persoonallista. Minun makuuni kirjan isosilmäiset henkilöhahmot ovat vähän oudon peikkomaisia, mutta ainakin kuvitus on ilmeikästä, persoonallista ja värikästä. Toimii siis, ja loppu on makuasioita. Sarjalle soisin edelleen jatkoa, yhdistelmä leppoisaa kuvakirjaa ja selkeää vammaisrepresentaatiota on yhä toimiva ja tarpeellinen.








