Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maailman varallisuus keskittyy yhä harvempien käsiin, mutta mitä tämä miljardöörien esiinmarssi käytännössä oikein tarkoittaa maailmalle? Dokumentaarisiin sarjakuviin erikoistunut Darryl Cunningham pyrkii vastaamaan tähän kysymykseen tarkastelemalla kolmen miljardöörin elämäntarinaa.
Ensimmäinen näistä on Rupert Murdoch, mediamoguli joka omistaa lukuisia mediayhtiöitä ympäri maailman, mukaan lukien Fox Corporationin, johon kuuluu muiden muassa Fox News. Niin ikään sellaiset kuuluisat lehdet kuin The Times, The Wall Street Journal ja The Sun kuuluvat miehen omistukseen. Ikävä kyllä Murdochilla on myös maine miehenä, jonka suhde uutisiin ja journalismiin on kaikkea muuta kuin ongelmaton. Monet hänen lehdistään, pahamaineinen News of the World etunenässä, ovat rikkoneet räikeästi sekä lakia että moraalisia rajoja. Politiikasta erittäin kiinnostunut Murdoch ei ole myöskään epäröinyt hyväksikäyttää mediavaltaansa saavuttamaan haluamiansa asioita poliitiikassa.
Kuten mies itse kuuluisasti sanoi: “For better or for worse, our company is a reflection of my thinking, my character, my values.” Darryl Cunningham pohtiikin hieman hirtehisesti miten hassua on, että Yhdysvaltain presidentinvaalien yhteydessä huolehdittiin kovasti venäläisten vaikuttamisesta, mutta siitä ei olla puhuttu, miten voimakas vaikutus voi olla vain yhdellä – erittäin rikkaalla – ihmisellä.
Seuraavaksi sarjakuvassa ovat vuorossa Kochin veljekset ja tämä oli itselleni ehkä mielenkiintoisin osio. Charles G. Koch ja (jo edesmennyt) David H. Koch ovat ehkä Suomessa hieman tuntemattomampia, mutta sanottakoon, että heidän valtaisa petrokemiallinen imperiuminsa on maailman suurimpia yksittäisiä saastuttajia. Libertarismin kannattajina Kochin veljekset ovat jo kauan lahjoittaneet rahaa aatteen edistämiseen lukuisissa Yhdysvaltain kouluissa ja yliopistoissa. Ennen kaikkea veljekset ovat syytäneet rahaa republikaanipuolueelle ja Kochin veljesten voimakasta taloudellista vaikutusvaltaa onkin pidetty yhtenä syynä siihen, miksi libertarismilla on yhä voimakkaampi ote puolueesta. Ottaen huomioon, että Kochin bisnesimperiumi nojaa ennen kaikkea fossiilisiin polttoaineisiin, ei tule varmaankaan yllätyksenä, että veljekset ovat myös pitkään olleet ilmastoskeptisten järjestöjen tärkeimmät rahoittajat.
Kolmantena miljardöörinä on Jeff Bezos, joka on Amazonin myötä tuonut eräänlaisen vaihtoehdottomuuden kulttuurin. Sitä myöten kun Amazon kasvaa ja syö yhä enemmän pienempiä kilpailijoitaan tieltään, tulee Amazonista myös yhä suurempi työllistäjä ja monelle palkattavalle tämä ei ole mikään hyvä uutinen. Jeff Bezos on itse työnarkomaani, joka vaatii samanlaista omistautumista yhtiölleen kaikilta työntekijöiltä aina alhaisimmalta portaalta alkaen. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Niin pitkiä sekä huonosti palkattuja työpäiviä, että mistään perheen perustamisesta on turha unelmoidakaan. Palkka on niin surkea, että Skotlannissa vuonna 2016 jotkut Amazonin työntekijät joutuivat jopa nukkumaan teltassa yrityksen vieressä, säästääkseen matkakuluissa. Amazon shoppailee itselleen parhaimmillaan jopa miljardin arvoisia veroalennuksia, mutta paikalliset yhteisöt eivät hyödy yhtiöstä mitään, sillä työntekijöiden alhaista palkkaa pitää kompensoida sosiaalituilla.
Aivan sarjakuvan lopussa ovat vielä loppusanat, jotka vievät muutaman sivun, mutta muuten Cunningham antaa lähinnä miesten elämäkertojen puhua puolestaan. Mitä itselleni jäi sarjakuvasta ensimmäisenä mieleen, niin ainakin se, että kun puhutaan miljardööreistä, niin kyse ei ole koskaan pelkästään rahasta, vaan ennen kaikkea vallasta. Vaikka miljardöörit kylläkin usein myös antavat anteliaasti hyväntekeväisyyteen – mitä Cunningham ei suinkaan unohda käsitellä kirjassaan – niin se ei silti poista sitä ikävää tosiasiaa, että demokratiaa muokataan isolla rahalla yhä enemmän kohti harvojen valtaa.
Olen aina pitänyt Cunninghamin sarjakuvista, siitäkin huolimatta, että nimenomaan piirtäjänä hän ei ole hirveän kiinnostava. Sillä ei kuitenkaan ole niin paljon väliä kuin luulisi, sillä Cunninghamin kerronta on kuitenkin selkeää ja häneltä onnistuu valtaisan tietomäärän tiivistäminen helposti sulatettavaan ja kiinnostavaan muotoon. Tässäkin kirjassa komeilee lopussa kunnioitettavan pitkä lähdeluettelo ja kyllä sen jo lukiessakin huomaa, että asiasisältö on todellakin hallussa. Mielenkiintoista ja suositeltavaa luettavaa ehdottomasti.
