Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kaikki muuttuu, mutta mikään ei muutu. Dropsie Avenuen naapurusto on vuonna 1870 vielä muutaman hollantilaisen suvun hallussa, mutta pian tontteja kärkkyvät epätoivotut englantilaiset, sitten vuorostaan halveksitut irlantilaiset, jotka saavatkin vuorostaan paheksua naapurustoon muuttavia saksalaisia, jotka puolestaan eivät voi sietää alueelle myöhemmin muuttavia italialaisia. Sata vuotta kuluu, mutta tarina toistuu samanlaisena, mitä nyt pääosan esittäjät vaihtuvat aina välissä. Will Eisnerin (1917–2005) näkemys rasismista, kaupunkien rakennemuutoksesta ja yhden naapuruston elinkaaresta kukoistuksesta rappioon on kaikessa synkkyydessään kiehtovaa luettavaa. Nähtävästi kaupunginosien segregaatio on puheenaihe joka ei koskaan mene pois muodista.
Alunperin vuonna 1995 julkaistu Dropsie Avenue ei siis ole menettänyt piiruakaan ajankohtaisuuttaan. Tätä suomennosta tosin on saatu odottaa, sillä trilogian edellisten osien julkaisusta on jo aikaa. Talo Bronxissa julkaistiin Jalavan toimesta 1982 ja Elinvoima saman kustantamon toimesta 1987. Ei kuitenkaan haittaa, jos edelliset osat ovat jääneet lukematta, sillä The Contract with God -trilogian tarinat seisovat tukevasti omilla jaloillaan.
Dropsie Avenue on poikkeuksellinen julkaisu muussakin mielessä, se on nimittäin ensimmäinen joukkorahoitettu käännössarjakuva Suomessa. Nyt kun sarjakuvilla menee Suomessa hieman heikommin, on hienoa että kirjojen julkaisu onnistuu vaikka sitten hieman kiertoteitse. Toivoa sopii, että Dropsie Avenue ei kuitenkaan jää pelkästään pienen piirin viihdykkeeksi, sillä tarinassa riittää ammennettavaa ja sarjakuva kyllä osoittaa miksi Will Eisneriä pidetään sarjakuvien yhtenä keskeisimmistä kehittäjistä.
Miehen sivellintyöskentely jaksaa ensinäkin vieläkin hämmästyttää. Eisner kykeni luomaan todella tarkkaa, mutta samalla myös hyvin ilmeikästä jälkeä. Dropsie Avenuessa tämä on sikälikin tärkeää, että tarinassa ei ole varsinaisia päähenkilöitä, vaan näkökulma vaihtelee henkilöistä toiseen aina muutamien sivujen jälkeen. Jatkuvasti vaihtuvat henkilöt voisivat olla piirtäjälle ja tarinankerronnalle rasite, mutta Eisnerin käsissä hahmojen liioitellut eleet ja ilmeet tekevät tarinan henkilöistä paitsi syvästi inhimillisiä, niin myös muistettavia.
Myönnän, että ensi sivuilla tarinan hieman karikatyyrimäinen lähestymistapa tuntui itselleni vieraalta, mutta hyvin nopeasti tarinankerronta nappaa mukaansa ja loppua kohden sitten edetäänkin hämmästyttävällä intensiteetillä. Tästä on kiittäminen erityisesti tarinankerronnassa hyödynnettyä toistoa, joka toimii loistavasti. Kuten alussa mainitsin, historia tuntuu väistämättä toistavan itseään Dropsie Avenuella ja lopputuloksena on aina vain kiihtyvä päiväni murmelina -kokemus, jossa ihmiset eivät näytä voivan perusluonnolleen mitään. Toisaalta tarinan karikatyyrimäisyys tuo tarinaan myös tarvittavaa huumoria, ei tämän äärellä nyt sentään masentua tarvitse.
KVAAK kirjalta ja Siniseltä jänikseltä Dropsie Avenuen julkaisu on kulttuuriteko, johon ehdottomasti kannattaa tutustua. Kiitokset myös kääntäjä Sauli Santikolle erinomaisesta käännöksestä.
