Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Toisten kirjeitä ei saisi lukea, mutta kun niistä kootaan kirja, niin onhan se sallittavaa. Tiiviin kirjeenvaihdon myötä avautuu Hälikän perheen elämä melko lailla hyvin ajalta 1941–1944.
Isä Urho on rintamalla ja äiti Irma on kotirintamalla. Kirjeet kulkevat ja välittävät tilanteita puolin ja toisin. Välillä suorastaan kipinoi, kun ero tekee tehtävänsä ja mustasukkaisuus lyö päälle. Silti tuntuu, että kun suhde on vankalla pohjalla ja kestää, voi huoletta purkaa toiselle kaiken.
Urho Hälikkä palveli Ruben Laguksen Panssaridivisioonassa ja Irma Hälikkä oli kotirintamalla lasten kanssa. Siihen aikaan tuntui, että kotirintamalla oli rankempaa, etenkin Irmalla, jolla oli jo kaksi pienokaista helmoissa ja lisää tuli, kun kaksoset syntyivät. Mies on poissa ja on vain pärjättävä. Irma purkaa kirjeissään Urholle sitä, miten haluaisi miehen olevan kotona. Välillä tulee sellainen olo, kuin Irma olettaisi Urhon olevan rintamalla ihan vaan omasta tahdostaan. Toki sen ymmärtää, ettei kodinhoito varmasti ollut helppoa, etenkin kun kaikesta oli pula.
Olen kovasti ollut aina kotirintaman puolella ja kunnioitan naisia ja äitejä, jotka pitivät kaiken kasassa. Nyt kun meillä on kaikkea ihan liikaakin ja monet asiat toimivat nappia painamalla, niin usein tulee mieleen, että turha valittaa, on sitä ennenkin pärjätty.
Mirja Turunen on arvostettu historioitsija, joka kirjeiden välissä kertoo, mistä on kysymys. Lukija saa faktoja sen aikaisesta tilanteesta ja miksi jokin asia oli niin ja mistä johtui, kun ei ollut saatavilla edes kaikkia perustarvikkeita.
Hyvin oppii “tuntemaan” Urhon ja Irman ja elämään kappaleen matkaa heidän kanssaan. Kirjan lähetessä loppua alkaa miettimään, mitä sitten tapahtui, kun sota loppui, koska kirjeenvaihto päättyi? No, sekin selviää ja tarina saa arvoisensa päätöksen.
Elämänmerkki on paljon ajatuksia herättävä kirja. Se kertoo parisuhteesta, rakkaustarinan, mutta myös paljon muuta, eritoten sitä ajankuvausta. Lasten hoidosta ja miten saada pysymään “pakka kasassa”. Elämänmerkki oli kuitenkin se kirje, minkä saadessaan tiesi toisen olleen elossa ainakin silloin, kun kirje oli kirjoitettu.
