Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ystävykset Ece ja Meltem opiskelevat insinööreiksi Istanbulin yliopistossa. Olot 90-luvun alkupuolella ovat opiskelijoille yllätävänkin karut, mutta ystävykset ovat löytäneet henkisen pakopaikan sukellusharrastuksen parista. Yksi sukellus Bosporinsalmeen kuitenkin muuttaa kaiken. Mereen syöksyy auto, ja Ecen ja Meltemin yrityksistä huolimatta auton nuori kuljettaja kuolee. Oliko naisen kuolema kuitenkaan onnettomuus? Naisen ajama auto kuuluu Aslan Adamille, nousevalle poliitikolle, joka näyttää olevan vähän liiankin hyvää pataa naisen kuolemaa tutkivien poliisien kanssa.
Ece ja Meltem haistavat heti palaneen käryä, mutta eivät mahda uteliaisuudelleen mitään ja pian hekin ovat sekaantuneet Adamin toimiin – ja kuinka ollakaan, korruptoituneella poliitikolla todellakin on käyttöä tyttöjen sukellustaidolle.
Özge Samancin autofiktiivinen teos on miellyttävän omaperäinen. Murhamysteeri on tarinana ihan näppärästi rakennettu, mutta se ei ainakaan itselleni ollut sarjakuvan kiinnostavinta antia. Erikoista on itse miljöö ja ajankuva. Samanci kuvaa hienosti Turkin patriarkaalista kulttuuria, jossa naisten kohtaamat vaihtoehdot eivät ole helppoja. Juuri näissä kohdissa näkyvät Samancin omat kokemukset, ja epätasa-arvoisuuden symboliikka näkyy sarjakuvassa monessakin mielessä.
Päähenkilöiden sukellusharrastus itsessään on jo kapinallinen teko. Turkissa uiminen on hyvin miehinen teko (tai näin ainakin oli Samancin nuoruudessa), ja helteisinä päivinä miehet itsestäänselvästi vievät rannalla oman tilansa, johon naisilla ei ole asiaa. Naiset kyllä toisinaan päätyivät mereen silti, mutta pikemminkin itsemurhan seurauksena. Turkin politiikka, tai oikeastaan kansan tapa valita johtajansa, näyttäytyy niin ikään hyvin miehisenä prosessina. Poliitikolle moraalitonkin käytös voidaan antaa anteeksi, kunhan se tulkitaan miehekkäänä.
Mikään uhrikertomus Evil Eyes Sea ei kuitenkaan ole, vaan se onnistuu käsittelemään valtadynamiikkaa yllättävän vinolla ja hauskalla tavalla. Antiikin aikana käärmepäinen, katseellaan vihollisensa kivettävä Medusa edusti naisellisen vallan arkkityyppiä. Ystävyksille Medusa konkretisoituu heidän vierailtuaan ”Upotetussa palatsissa”, Istanbulin muinaisessa maanalaisessa vesisäiliössä jossa he näkevät Medusan patsaat. Vitsinä he alkavat harjoittamaan Medusan katsetta, eli asiaa jota monessa kulttuurissa pidettäisiin niin sanottuna ”pahana silmänä”. Tässä kuitenkin tapahtuu vallan haltuunotto: päähenkilöt kääntävät katseen suojelun ja toimijuuden välineeksi, pois sen alkuperäisestä negatiivisesta merkityksestä.
Özge Samanci onnistuu toisin sanoen yhdistämään hienosti fiktiivisiä elementtejä omiin kokemuksiinsa ja sitomaan nämä yhteiskunnallisella pohdinnalla.
Samancin piirrostyyli ja kuvakerronta tukee hyvin tarinaa. Kuvitus on melkein päiväkirjamaista havainnointia ja tyyliltään humoristista. Luonnosmainen viivapiirros yhdistettynä siellä täällä pilkahtelevaan kollaasitekniikkaan tekee kokonaisuudesta myöskin mukavan persoonallisen. Evil Eyes Sea on raikkaasti omaperäinen ja ajatuksia herättävä sarjakuva, jossa sukupuolen, politiikan ja myyttien symboliikka kietoutuu toimivaksi kokonaisuudeksi.
