Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen kiinnostunut etymologiasta eli sanojen alkuperästä, joten pitkän linjan latinistin Reijo Pitkärannan teos Fata verborum : Näkymiä sanojemme historiaan kiinnosti heti. Teos lupaa kurkistuksia jokapäiväisen kielenkäyttömme pinnan alle ja esittelee 42 varsin tavanomaista sanaa alkuperineen.
Kaikkien näiden sanojen – pääasiassa jonkunasteisia sivistyssanoja, mutta joukossa on niinkin tavanomaisia kuin “kärry”, “kirkko”, “koulu” tai “peruna” – tausta on jossain latinan ja kreikan kiemuroissa. Jos alkuperä onkin muualla, kuten on laita vaikkapa kelttiläistaustaisen “kärryn” kanssa, sanat ovat kuitenkin jossain vaiheessa poikenneet latinan kautta matkallaan suomeen.
Osa sanoista on kokenut melkoisia merkityksellisiä muodonmuutoksia matkallaan. Tavanomainen ilmiö on esimerkiksi pars pro toto, jossa osailmaisua käytetään kokonaisuuden sijasta. Siten karheaa villapaitaa tarkoittava “burra” alkoi jossain vaiheessa tarkoittaa kirjoituspöydän alustana käytettävää kangasta, sitten sanan diminutiivimuoto “burel” alkoi tarkoittaa koko kirjoituspöytää. Siitä tuli “bureau”, joka tarkoittaa huonetta, jossa se kankaalla verhoiltu pöytä sijaitsee ja lopulta keksittiin “bureaucratie”, “virkavalta” – ja kuten Pitkäranta osuvasti huomauttaa, sanan etymologia huomioiden parempi suomennos voisi olla “verkavalta”!
Kaikkinensa kovin kiehtova kirja. Nelisenkymmentä noin tuhannen sanan mittaista sanaetymologiaa on mainio paketti, jotka jaksoi lukea putkeen ongelmitta. Toki kirja sopii mainiosti välipalaksi silloin tällöin, sana kerrallaan. Pitkärannalla on sana hallussaan, teksti ei ole kuivaa, vaan päinvastoin, tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia antiikin maailmaan sanojen merkitysten kautta. Tekstissä on sellaista hyvää sivistyneisyyttä ja oppineisuutta, josta näinä aikoina nauttii kovin mielellään.
Fata verborumia onkin helppo suositella kenelle tahansa, joka on kiinnostunut etymologiasta ja käyttämiensä sanojen alkuperästä.
