James Wyllie: Hakaristirouvat : naiset kolmannen valtakunnan huipulla

Hakaristirouvat

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

”Adolf Hitlerin tähden olen valmis ottamaan kannettavakseni mitä tahansa.” Nämä perinjuurin aatteelliset sanat kuuluivat nuorelle Magda Quandtille, josta ei suinkaan tullut Hitlerin rouvaa, kuten jo tiedämme, vaan joka avioitui naistenmiehenä tunnetun, mutta pahasta mustasukkaisuudesta kärsivän Joseph Goebbelsin kanssa. Tämä sama uskollisuus Führerille koski lukemattomia muita natsi-Saksan naisia, ja käsillä oleva James Wyllien kirja kirja valottaa heidän historiaansa keskittyen kuuluisimpien natsivaikuttajien vaimoihin.

Hakaristirouvat on hyvin mielenkiintoinen kirja; kaikkihan me olemme – luultavasti ainakin – kuulleet paljonkin juuri Goebbelsista, Göringistä, Himmleristä ja Hessistä, mutta Magda, Emmy, Margarete ja Ilse ovat jääneet historian hämäriin, olkoonkin että heidän vaikutuksensa Kolmannen valtakunnan tapahtumiin oli suuri ainakin välillisesti. Kaikki he tahollaan kilpailivat Hitlerin suosiosta, johon tiedämme Eva Braunin päässeen, mutta harvempi tuntee nuoren Geli Raubalin, Hitlerin sisarentyttären, johon Führer oli sukulaisuussuhteesta ja ikäerosta huolimatta kovasti rakastunut jo kauan ennen Evaa. ”Muiden seurassa Hitler esiintyi Gelille ’Adolf-enona’. Mutta hänen tunteensa olivat kaikkea muuta kuin viattomat: hän oli auttamattomasti hullaantunut Geliin”, kertoo Wyllie. Gelin kohtalo oli kuitenkin yhtä surullinen kuin muidenkin natsi-Saksan keskeisten vaimojen tai rakastajattarien: hän teki itsemurhan ampumalla jo 1931, vain 23-vuotiaana, turhautuneena ja onnettomana.

Kirjan perusteella juuri Magda Goebbels tuntuu kaikkein fanaattisimmalta näistä aatteen naisista: hän synnytti monen monta lasta – samaisen aatteen kannalta vain valitettavan monta tyttöä – ja rakasti ehdoitta Hitleriä; rouvan pisteliään autonkuljettajan sanoin saattoi kuulla ”hänen munasarjojensa kalisevan” Führerin seurassa. Magdan oma avioliitto ei sen sijaan kovin hääppöiseltä tuntunut, Goebbels kun oli oman mustasukkaisuutensa ohella siis innokas naistenmies, jonka taipumukset tai tavat eivät naimisiin mentyä suinkaan loppuneet. Avioero olisi ollut kuitenkin ennenkuulumaton eikä Hitler olisi mitenkään antanut sille siunaustaan, joten Magda kesti ja kärsi ja synnytti uusia vauvoja ja päätti sitten päivänsä hänkin, kun natsien tappio oli väistämätön; hänhän teki miehensä kanssa laajennetun itsemurhan ottamalla myrkkyä koko lapsikatraan kanssa, minkä jälkeen Goebbels tiettävästi vielä ampui itsensä ja Magdan. Natsi-Saksan häviön jälkeisessä ajassa ei olisi ollut tulevaisuutta heidänlaisilleen, siksi tämä ratkaisu lienee tuntunut ainoalta oikealta.

Näyttelijä Emmy Göring ja puolisonsa Luftwaffen komentaja Hermann sitten taas elivät suunnattoman yltäkylläistä elämää: kirjan kuvaukset heidän rikkauksistaan tuntuvat ensin päätähuimaavan ylellisiltä ja kohta jo vallan epämiellyttäviltä nälkäänäkevien sotaa käyvässä maailmassa. Oli kartano, jota voitiin kutsua palatsiksi, oli lukuisia autoja ja veneitä, kultaa ja kunniaa. Lapsionnea ei tälle pariskunnalle oltu suotu Magdan malliin; heillä oli vain yksi tytär, joka syntyi äitinsä ollessa jo yli neljänkymmenen, mikä herätti valtakunnassa ilkeämielisiä puheita lapsen isästä. Mutta ainahan saattoi paeta juoruja kaiken maallisen rikkauden pariin. Tässä kohtaa lienee sopivaa mainita, että sekä Hitler että hänelle uskolliset rikkaat naiset olivat kovin pahoillaan, kun arjalaiset muodinluojat eivät missään vaiheessa todella pärjänneet ranskalaisille tai edes kotimaan juutalaisille suunnittelijoille. – Joka tapauksessa Emmy pääsi natsismin jälkimainingeista suhteellisen vähällä; hän sai vuoden vankeutta, jonka ehti viettää jo tutkintavankeudessa ja joutui lisäksi menettämään kolmasosan omaisuudestaan. Tämä lievähkö rangaistus herätti pahennusta monissa.

Näiden parin esimerkin lisäksi Wyllien kirja kertoo perusteellisesti Margarete Himmleristä, Lina Heydrichistä ja Ilse Hessistä sekä tietenkin Eva Braunista. Teksti on sujuvaa lukea ja tuo todella paljon uutta tietoa meillekin, jotka olemme lukeneet ja nähneet monia kirjoja, elokuvia ja dokumentteja kolmannen valtakunnan miehistä. – Ehkä alkupuolella kirjaa lukemisen jouheus vähän kärsi siitä, että rouvista kerrottiin yhtaikaa eikä kronologisesti yhden tarinaa alusta loppuun, mutta pian tähän tyyliin tottui, ja se tuntuikin ihan perustellulta. Tekstin lopussa on vielä perusteellinen lähdeluettelo.

(Erityisesti uudet kotimaiset julkaisut on usein, ei aina, saatu kustantajalta arvostelukappaleina. Se, mistä kirja on saatu, ei vaikuta siihen, kehummeko vai emme.)

Tuija

Olen Tuija ja olen suhtautunut intohimoisesti kirjoihin ja lukemiseen jo yli 50 vuoden ajan. Myös työni on kirjojen parissa puurtamista, sillä toimin tietopalveluneuvojana Tampereen yliopiston kirjastossa. Luen mieluiten kaikkea laatukirjallisuutta dekkareita ja tyttökirjoja unohtamatta. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...