Moni on soittanut numeroon, josta vastataan ”Hätäkeskus”. Mutta onko tullut mieleen, että siellä on työntekijä, jonka pitää osata toimia ja aina tilanteen mukaan, koska Hätäkeskukseen soittaessa on hätä ja apua pitää saada.
Häke 112 on mahtava selonteko siitä, mitä Hätäkeskuksessa tapahtuu, kun sinne soitetaan. Siellä on ihminen, jonka on otettava tilanne haltuun. Tässä kirjassa on päähenkilönä Pekka Heikkinen, jolla on lähes nelikymmenvuotinen ura alalla, Hätäkeskuksen lisäksi poliisina vaativien tilanteiden erikoisryhmässä (VATI), koirapartiossa ja voimankäytön kouluttajana. Hätäkeskuksessa hän on työskennellyt yli 20 vuoden ajan vuoromestarina ja päivystyssalin esimiehenä. Joten kirjassa puhuu vankka kokemuksen ääni. Toinen kirjoittaja on Heidi Holmavuo, jolla piisaa myös kokemusta niin pelastuslaitokselta kuin rikoskirjailijana.
Käsissäni oli siis hurjan jännä teos ja sitten kun siinä on vielä se todellisuusmomentti, että nämä tapahtumat ovat tosia, ei keksittyjä. Olen aina ollut kiinnostunut tietämään ammateista, joihin en missään nimessä haluaisi itse, niin tässä oli jälleen yksi. Vaan kun sellaisesta ammatista saa tietoa, se lisää arvostusta ja kunnioitusta sitä työtä kohtaan.
Häke 112 kertoo monta varsin kinkkistä tapausta, joissa Hätäkeskuksen tyyppi siellä puhelimessa osaa neuvoa, hallita vaikeimmankin tilanteen, pitää ohjat käsissään ja sitä ennen hän on jo lähettänyt tilanteen vaatimat pelastustoimet paikalle.
Hätäkeskuksessa on osattava lukea lakia ja kuunnella sydäntä, joskus yhtä aikaa, joskus toinen edellä. Kun kukaan muu ei ymmärrä, me yritämme ymmärtää. Ja joskus se riittää.
Osa kerrotuista tapahtumista saattaa olla lukijalle tuttujakin juttuja mediasta, mutta miten Hälytyskeskus on silloin toiminut? Se selviää, kun lukee tätä kirjaa, joka tuo niin monta erilaista tarinaa, että eipä ehdi herpaantua, kun lähes henkeään haukkoo.
Se on aika tarkalleen kuin poliisimiehen malli – sillä on viisi kättä. Yksi puhelimeen vastaamiseen, kaksi kirjoittamiseen, yksi radioon vastaamiseen ja yksi kahvikuppiin tarttumiseen. Käsien sijoittelussa piti olla tarkkana, koska kaikkia asioita, joita päivystäjä tekee, on pystyttävä tekemään samanaikaisesti.
Kirja palkittiin Hätäkeskuslaitoksen Vuoden viestintäteko -palkinnolla vuonna 2026.






