Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mildred Lathbury on oivallinen nainen, ”oitis paikalla kun jotain tapahtuu”, kuten paikallinen kirkkoherra ilahtuneena toteaa. 1940-luvun sodanjälkeisessä Lontoossa näitä oivallisia naisia tarvitaankin pyörittämään asioita. Mildred työskentelee osa-aikaisesti köyhtyneiden herrasrouvien asioita hoitavassa yhdistyksessä, mutta yhtä lailla tärkeää hänelle on vapaaehtoistyö paikallisessa seurakunnassa.
Melkoisen keikauksen Mildredin elämä kokee, kun hän saa uudet naapurit. Alakertaan muuttaa antropologi Helena Napier ja pian seuraa perässä hänen Italiassa laivastossa palvellut puolisonsa Rockingham. Napierien pariskuntaan ei voi olla tutustumatta, sen verran värikkäitä ja kiinnostavia he ovat, ja sitä kautta Mildredille avautuu uudenlainen maailma. Toisaalta kirkollakin tapahtuu: siskonsa kanssa asuvan kirkkoherran ihmissuhdekuviot kiehtovat – moni näkisi Mildredin oivallisena kirkkoherran puolisona – ja kun pappilaan muuttaa asumaan leskirouva Gray, sielläkin on luvassa mielenkiintoisia tapahtumia.
Alunperin vuonna 1952 ilmestynyt Oivallisia naisia on mainio ajankuva sodanjälkeisestä Lontoosta. Eletään murrosvaihetta: sodanjälkeinen niukkuus vallitsee yhä, sosiaalit normit ovat sovinnaisia ja naisen paikka selvä, mutta samalla aika on muuttumassa, naisissa on sotavuosista tullutta tarmokkuutta ja itsenäisyyttä ja hierarkiat höltyvät. Tätä aikakautta ja sen ihmisiä Barbara Pym (1913–1980) kuvaa hienosti. Mildred on mainio päähenkilö, jonka tapa tarkkailla ympäristöään on ihastuttavan tarkkasilmäinen. Oivallisia naisia on hauska kirja!
Pym on Suomessa vähän tunnettu kirjailija. Häneltä on suomennettu aikaisemmin ainoastaan vuonna 1989 suomeksi tullut romaani Syksyinen seurue (Quartet in Autumn, 1977), joka oli aikoinaan Booker-ehdokkaana. Kotimaassaankin Pym koki vaikeuksia kirjallisella urallaan: hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa vuonna 1933, mutta se kelpasi julkaistavaksi vasta vuonna 1950. 1950-luvulla Pym kirjoitti sitten hyvin vastaanotetun Oivallisia naisia, mutta hänen suosionsa vajosi vuosikymmenen mittaan. Kunnianpalautus koitti sitten vasta vuonna 1977, jolloin Times Literary Supplement teki jutun edellisen 75 vuoden ali- ja yliarvostetuimmista kirjailijoista, ja Pym nousi jutussa vahvasti esiin. Se johti uuteen romaaniin ja vanhojen romaanien uusintajulkaisuihin.
Miksi Pym nousi esiin nyt, on hyvä kysymys. En kuitenkaan pahastu: Oivallisia naisia oli oivallinen lukukokemus. Takakansi vertaa sitä Jane Austenin tapakomedioihin ja vaikka Austenin kaltaisiin mestareihin vertaaminen on aina hieman vaarallista, tällä kertaa se ei ole aivan perusteeton vertaus. Oivallisia naisia on Kaisa Siveniuksen suomennoksena hauska, tarkkanäköinen ja vähän pisteliäs, kuten Austeninkin romaanit. Mildredin kertojanääni on hurmaava ja pohdiskelee naisen asemaa ja sitä, missä määrin avioliitto on naiselle hyväksi ja tarpeen. Teosta värittää myös jonkunasteinen yksin ja jostain vaille jäämisen tuska.
Iltahartauden jälkeen menin kotiin ja valmistin kalan. Turska tuntui oikealta valinnalta hyljätylle, ja söin sen nöyrimmästi ilman mitään kastiketta tai lisukkeita.
