Tästä kirjasta sain jo hieman aiemmin ”vihiä”, joten osasin sitä odottaa. Odotus palkittiin: sain olla enemmän kuin tyytyväinen.
Minua on aina kiinnostanut ihmisen mieleen liittyvät asiat ja niinpä tämä kirja avarsi maailmaani todella paljon. Hän kuuli lintujen laulavan kertoo Mikaela Blomqvist-Lyytikäisen elämästä, kuinka hän oli nelikymppinen perheenäiti ja työelämässä nuoripsykiatrina ja sitten erään kerran hän saa ”kohtauksen”. Tulee ilmi, että lapsuusajan hyväksikäytöt, jotka mieli on painanut syvälle, alkavat palautua mieleen. Nyt keho muistaa ne.
Mikaela saa monenlaisia traumaoireita, joita sitten hoidetaan. Iso kynnys oli sekin, miten Mikaela voi lähteä hakemaan apua, kun hän on tähän asti itse ollut se, joka auttaa muita. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Kouvolaan, mutta Mikaela hakee apua Lappeenrannasta ja Helsingistä. Eihän sitä millään voi mennä työkavereiden autettavaksi, minkä kyllä ymmärtää. Ihan eri asia on, jos olisi jalka poikki, mutta kun mieli on hajalla.
Kun Mikaela sairastaa, häneltä yritetään jopa evätä lääkärin oikeudet, vaikka hän ei ole minkäänlaista virhettä tehnyt. Hän on hoitanut kaiken aina hyvin ja moitteettomasti. Kirja kääntyykin melkeinpä jännitysnäytelmäksi, sillä aina kun olettaa, että nyt kaikki kääntyy hyväksi, niin nurkan takaa tuleekin jotain, mikä kaataa kaiken.
Sekin, miten hoidetaan! Oikean hoitomuodon löytäminen vei aikaa, sillä kaikki ei parane pillereillä. Kun oikea hoitomuoto löytyy, on jo valoa tunnelin päässä. Kirjassa on todella mielenkiintoista mielen sairauden kuvausta ja sen hoitokeinoja.
Katariina Hakaniemi on osannut niin hyvin ja kauniisti sanoittaa Mikaelan tarinan, että sitä on ilo lukea. Onhan se kuitenkin selviytymistarina. Suosittelen tätä ihan kenelle tahansa, sillä hyvä ja lämmin mieli jää muistoksi!








