Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Suomessa olen oppinut, miten valtava elämys hiljaisuus on.” Näin sanoi Genelecin toimitusjohtaja Siamäk Naghian toimittaja Sara Harjulle Helsingin Sanomien haastattelussaan 8.7.2026.
Luin sen silloin, ja halusin heti tarttua hänen runokokoelmaansa. Kuten minä, mutta eri polulla, Naghian on syntynyt muualla ja löytänyt Suomesta toisen kodin. Naghian tuli Iranista tänne 1980-luvulla Iranin ja Irakin välisen sodan jälkeen opiskelemaan ja jäi.
Runokokoelma on kaksikielinen. Toisella puolella aukeamaa on runo farsiksi eli persiaksi. Toisella puolella on sama runo suomeksi. Molemmat ovat Naghianin kirjoittamia. Itse rakastan tällaisia kaksikielisiä teoksia, koska pääsen vertailemaan ja miettimään, mikä sana tai lause voisi vastata toiseta sanaa tai lausetta toisella kielellä. Naghiankin rohkaisee lukijoita tekemään samoin ja vertailemaan versioita. Valitettavasti epäilen, ettei suurin osa lukijoista pysty sen enempää kuin katsomaan kirjaimien, sanojen ja kokonaisien runojen muotoja farsiksi. Hiljaisuus kielten välissä – tai jos on yhteistä kieltä vailla – tulee esiin ei vain sisällössä, mutta myös kirjan muodossa.
Liikkuminen kulttuurien ja kielten välillä on Naghianille luonnollista, kuten yhä useammille Suomessa asuville. Siksi koen tärkeäksi, että ”kantasuomalaisetkin” tarttuisivat tähän teokseen. Sodan kokeneelle Naghianille on runoissaan tärkeää puhua rauhan puolesta ja antaa toivoa.
Hiljaiset sadut on ohuen ohut, varsinkin jos osaa lukea vain puolet sivuista, mutta täynnä kauniita mielikuvia. Tyyli on aika perinteistä siinä mielessä, että kukat ja tanssi toistuvat runosta runoon, samoin perhoset ja syreenit, jotka kasvavat sekä Suomessa että Iranissa. Runoissa näkyy molempien kotimaiden maisemien kauneutta, sekä lapsuudesta että aikuisen elämästä. Mutta tärkeintä on rauha.