Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hilma af Klintin (1862–1944) tarina on lievästi sanottuna erikoinen. Omana aikanaan hän sai elantonsa maisema- ja muotokuvamaalauksista, mutta paljon mielenkiintoisempia ovat ne hänen tuhannet maalaukset, joita Hilma ei näyttänyt – paitsi harvoille ja valituille. Hilma af Klint oli varma, että hänen oma aikansa ei ollut vielä vastaanottavainen tälle uudelle taiteelle, joten sitä tärkeämpää oli säilöä nämä lukemattomat maalaukset tulevaisuuteen, jolloin ihmiset ymmärtäisivät niitä. Taiteilija ei ollut väärässä, sillä nelisenkymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen hänen taiteensa teki todellisen läpimurron ja siinä samassa kirjoitti historian kirjat uusiksi.
Vakiintuneen käsityksen mukaan abstaktin taiteen ensimmäisiä pioneereja olivat sellaiset maalarit kuin Wassily Kandinsky, Paul Klee ja Piet Mondrian. Niinpä vain kävi, että täydellinen tuntemattomuus Ruotsista ja nainen vieläpä, sittenkin osoittautui ensimmäiseksi. Kummallisuudet eivät kuitenkaan tähän lopu. Hilma af Klintin taide sai vaikutteensa teosofiasta, antroposofiasta ja spiritismistä. Tai oikeastaan ei voi edes puhua vaikutteista, Hilma af Klintin taide on pikemminkin filosofisten ajatusten visuaalisia esityksiä, ja hän koki saavansa nämä visiot suoraan korkeammilta olennoilta.
Hämmästyttävää on sekin, että Klintin taiteen esoteerinen syntyhistoria ei ole erityisemmin vaikuttanut hänen taiteensa vastaanottoon, joka on ollut pääsääntöisesti hyvin positiivista. Tosin perinteisillä taideinstituutioilla on ollut välillä asian kanssa hieman sulattelemista, taidehistorian kaanonia ei helpolla kirjoiteta uusiksi.
Kuka siis oli tämä Hilma af Klint, joka sai aikaan täydellisen taidemaailman järistyksen? Siihen on vaikeampi vastata sillä Klint tuhosi tietoisesti kirjeenvaihtonsa ja päiväkirjansa: hän halusi että hänestä jää jäljelle vain hänen taiteensa. Pirkko Kotiranta pyrkii raottamaan tämän mysteerin verhoa ja vaikka paljon tästä taiteilijasta jääkin historian hämäriin, niin lopputulosta voi silti pitää sangen onnistuneena.
Kotirannan lähestymistapa aiheeseen on ensinäkin hyvin monitahoinen. Kirja kertoo tietysti kaiken mitä Hilma af Klintin elämästä tiedetään ja samalla se on matka taidehistoriaan ja Klintin taiteeseen. Sen lisäksi kirja on kuitenkin myös matkakertomus ja tutkimusmatka Hilma af Klintin kotikonnuille. Matkallaan Kotiranta tapaa lukuisia ihmisiä joilla on jonkinlainen kontaki taiteilijan historiaan ja taiteeseen. Tämä Kotirannan salapoliisin työ tuo kirjaan aivan omanlaisensa jännitteen, erilaisia johtolankoja jäljitetään ja päätelmiä tehdään. Vaikka kaikkiin vastauksiin ei löydykään vastausta, se ei haittaa sillä Kotiranta osaa tehdä matkasta tarpeeksi mielenkiintoisen.
Erityisesti Kotirantaa kiinnostaa tarinassa suomalaisten osuus. Kaikkihan alkoi siitä kun Olof Sundström laati Hilma af Klintin kuoleman jälkeen seikkaperäisen luettelon tämän taiteellisesta perinnöstä. Helsingissä syntyneen Sundströmin luettelo on yhä edelleen kaikkien Hilma af Klintin näyttelyiden ja tutkimusten runkona. 1950-luvulla tämä luettelo sitten kulki Sundströmin mukana Turkuun, missä se osui taidehistorijoitsija Sixten Ringbomin käsiin.
Ringbomilla puolestaan oli keskeinen rooli siinä tapahtumien ketjussa, joka johti Hilma af Klintin maailmanvalloitukseen. Hänen avustuksellaan Klintin teokset pääsivät osaksi vuoden 1986 The Spiritual in Art -näyttelyä Los Angelesissa, joka osottautui sensaatioksi. Muutama vuosi tämän jälkeen Suomessa nautittiin Hilma af Klintin ensimmäisestä yksityisnäyttelystä, joka lähti Suomenlinnasta kierrokselle muihin Pohjoismaihin ja Yhdysvaltoihin, New Yorkiin. Loppu onkin niin sanotusti historiaa.
Itse kiinnostuin kirjassa erityisesti teosten hengellisestä taustasta. Tai tarkalleen ottaen 1800–1900-lukujen vaihteesta, jolloin antroposofia, okkultismi ja erinäiset uskonasiat olivat laajan kiinnostuksen kohteita, ja yhteys tuonpuoleiseen tuntui monen mielestä aivan mahdolliselta. Vaikka olin lukenut asiasta aikaisemmin esimerkiksi Viljami Puustisen kirjasta Veljekset Gallén, ennen tätä kirjaa en aivan ymmärtänyt miten iso asia esoteerisyys aikoinaan oli. Rudolf Steiner ja antroposofia olivat päivän sana, ja Steinerin Goetheanum veti puoleensa huimia ihmisjoukkoja, Klintin mukaanlukien. Antroposofinen suuntaus koettiin toisaalta myös vakavana uhkana ja Saksassa antroposofeja kohtaan tehtiin jopa murhayrityksiä.
Kuvaukset tästä ajan hengestä on mielenkiintoista luettavaa, vaikka tai ehkä erityisesti siksi, että aikalaisiin on vaikea samaistua. Modernismin myötä esoteeriset virtaukset lopulta hiipuivat, funktionalistinen järkeen ja tieteeseen perustuva yhteiskunta rakentui aivan toisenlaisille arvoille. Tässä piilee itselleni Hilma af Klintin taiteen viehätys; kyse ei ole vain omaperäisestä estetiikasta vaan Klintin taide antaa näkymän aivan erilaiseen maailmaan ja maailmankuvaan. Uusia ulottuvuuksia todellakin! Pirkko Kotiranta onnistuu hyvin avaamaan tätä Klintin taiteen hengellistä ja vaikeammin hahmoitettavaa puolta.
Mielenkiintoinen kirja erikoisesta ihmisestä ja aikakaudesta jolloin hän eli. Suositeltaa luettavaa paitsi Hilma af Klintin ystäville, niin myös kaikille taidehistoriasta kiinnostuneille!