Kahdeksasluokkalainen Iiro on ihan tavallinen poika, ainakin kavereille koulussa. Iirolla on kuitenkin iso salaisuus, jota hän joutuu peittelemään kaikilta. Iiron vanhemmat ovat alkoholisteja. Äiti joutui työttömäksi ja isän firma on ollut nurin jo pitkään, ja kumpikin viettää päivänsä pääasiassa juopotellen. Iiro joutuu keräämään pulloja ja etsimään kirpputoreilta siistejä merkkivaatteita kunnostettavaksi ja myytäväksi netissä voitolla saadakseen rahaa elämän perustarpeisiin.
Kaikkea tätä Iiro salailee ja peittelee, koska häpeää vanhempiaan, mutta haluaa myös suojella heitä. Niinpä kun koulussa terkkarilla kysellään, miten kotona menee, Iiro yrittää sanoa naama peruslukemilla, että hyvin menee. Kaverit eivät onneksi turhia ihmettele, miksi ei koskaan hengata Iiron luona – kotiinhan ei missään nimessä voisi kavereita viedä, kun ei yhtään tiedä, ovatko vanhemmat kotona ja missä kunnossa.
Sitten Iiro kuitenkin mokaa. Koulukaveri Niko tietää Iiron köyhyydestä ja on ehdottanut tälle pullonkeräystä parempia tienausmahdollisuuksia. Niko myy varastettua tavaraa. Iiro ei kuitenkaan halua lähteä kaidalta polulta – kunnes yhtenä päivänä kirpputorilta silmään osuu arvokkaan näköinen Kalevala-koru, jonka Iiro nappaa mukaansa ja myy hyvällä voitolla netissä. Houkutus ei jää viimeiseksi, ja lopulta varkauksista jää kiinni.
Humalan soundtrack on Tiia Mattilan esikoisromaani ja oikein komea esikoinen onkin. Rankkaa aihetta käsittelevä nuortenkirja keventää säeromaanimuodolla. Teksti soljuu sujuvasti ja kouluvuosi etenee kuukausi kerrallaan sopivan reipasta tahtia. Kirjan rakenne on hyvä. Iiron kärvistely mokailunsa keskellä on uskottavaa ja sopivasti raastavaa, tämä on tunteisiin käyvä kirja. Humalan soundtrack loppuu kuitenkin toiveikkaalla nuotilla. Jatko-osa Selviämisen soittolista on jo ilmestynyt.






