Tämän kirjan kans voi lähtee vaik sohvan nurkkaa humpalle ja heittää siin iha miten monta kertaa ympäri. Tarinaa piisaa taas oikee humpasti.
Ollaa maalla ja kaik loppuu, koulukii lakkautettii ja siitä sitte pilkkahintaa paikka novellikokoelman henkilöil, sillä kyllähää sitä ny ain jonniilaista tilaa tarvii yhelle sun toisel. Nii ku vaik turisteille…
Humppaympyräs käsitellää sit iha kaikkii arkisii kommelluksii ja mitä vaa voikin tapahtua, mut miten ne käsitellää, nii sellasel huumoril, ettei ne tunnu ollenkaa hankalilt. Välil pääs oikee äänee nauru. Jos viemäri o tukkees, se ei naurata, mut jos siitä lukee hyvin kerrottuu tarinaa, nii kylpä nauru herahtaa.
Koirankakituslenkil voi törmätä tyyppiin, joka on vanha ja kaahailee sähköpyörätuolil ympäri kylää, lähes ilman vaatteita ja keskisormi pystyssä. Naapurikyttäys on jo ihan kuningaslaji, pitäskö siitä tehä oikein valtakunnalliin kilpailu, kuka parhaiten kyttää.
Löytyy konsulttia ja kunnanjohtajaa ja niitten saunottamisia. Jokanen haluu olla kärpäseen katos, mitä siel haastellaa. Lunta tulee niin, että onhaa se traktori hankittava…
Topi lisäsi kaasua ja rupesi peruuttelemaan. Menihän siinä lumenrippeitä. Ruusupuska ja roskatörppö. Ei tarvinnu niistäkää kurtturuusuista elykeskuksen ukkojen vikistä.
Suvi Rimpeläinen kirjoittaa tuttuun tyyliinsä varsin letkeetä tarinaa, mitä mieliksee lukee ja ottaa ilon irti.