Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
12 päivän sota, eli Israelin–Iranin sota, alkoi 13. kesäkuuta 2025 useilla Israelin tekemillä ilmaiskuilla Iraniin. Antologiassa I won’t Pretend These Missiles are Stars viisitoista teheranilaista sarjakuvakollektiivin jäsentä kertoo omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan noina päivinä.
Kaikki viisitoista tarinaa ovat henkilökohtaisia ja aika ahdistavia. Arkielämä ja opinnot keskeytyvät pommituksiin, ja tilalle tulee epätietoisuutta ja pahempaa. Iranilaiset ovat jo kauan saaneet tottua ajatukseen, että tavallisen kansan kärsimykset eivät hallintoa kiinnosta. Kiinnostaako se ulkomaitakaan? Yhdysvaltain ja Israelin päämäärät eivät nekään kestä päivänvaloa, ja on sietämätön ajatus, että tavallinen ihminen ei voi vaikuttaa mihinkään. Ehkä ei voi edes luottaa siihen, että kukaan tiedostaa sinun ihmisyyttäsi, kuten yhdessäkin muistelmassa pohditaan. Paljon raskaita tunteita on luvassa.
Antologiassa tulee yllätyksenä se, miten korkealaatuinen se on. En tietysti tiedä iranilaisesta sarjakuvaskenestä mitään, mutta maassa, jossa ei ole mielipiteenvapautta, on oletettavasti myös varsin rajalliset julkaisumahdollisuudet. Sarjakuvakollektiivin jäsenet eivät kuitenkaan selvästi ole ensimmäistä kertaa asialla, vaikka ovatkin muistelmiensa perusteella nuoria. Tämä tekee antologiasta myös aika homogeenisen. Tekijät ovat paljolti samaa ikäluokkaa, samaa sukupuolta (eli naisia) ja nähtävästi keskiluokkaisesta taustasta tulevia, joten mikään iranilaisen kansan läpileikkaus antologia ei siinä mielessä ole.
Olisi kiinnostavaa kaivaa tekijöistä enemmänkin tietoa, mutta sarjakuvan tekijät (sekä teoksen kaksi iranilaista päätoimittajaa) on jätetty ymmärrettävistä syistä täysin anonyymeiksi. On kuitenkin harmi, ettei sarjakuvassa ole esipuhetta, jossa hieman esiteltäisiin taidekenttää ja sarjakuvan nykytilannetta Iranissa.
Harmillista on myös se, että I won’t Pretend These Missiles are Stars oli teoksena vanhentunut sillä hetkellä, kun se putkahti painosta ulos. Tekijät eivät voineet tietää, että 12 päivän sota on vain esimakua paljon pahemmasta, vaikka erityisesti muistelma I’ll Tell you a Story if we Don’t Die epäilee, että jääköhän tämä nyt oikeasti tähän. Toisaalta, eipä tämä kyllä lukukokemuksen mielekkyyttä vähennä. Tavallisten iranilaisten kokemuksista tihkuu tietoa sen verran vähän, että sarjakuvaa luki kyllä ihan tarpeeksi suurella innolla.
I won’t Pretend These Missiles are Stars on oikein kiinnostava kokonaisuus, johon kannattaa tutustua jos Iranin tilanne tai muistelmasarjakuvat ylipäätään kiinnostavat.
