Musiikkimakuni on aika lailla laaja ja se käsittää jossain määrin myös iskelmät. Siksi tämä kirja kiinnosti ja kun sain sen haltuuni, niin paneuduin siihen huolella. Aluksi olin, että mitä hemmettiä ja sitten, että ei oikeesti, kunnes tajusin kupletin juonen.
Iskelmien taustoista kerrotaan todella hyvin ja siis kun ensin oletin, että Ismo Loivamaa haluaa vaan dissata, että eikö ollenkaan pidä iskelmistä ja onko sen takia koko kirjan värkännyt. No kun ei; pakko myöntää, että tämä on loistava vessakirja. Kun luin joka istunnolla, niin aina olin sen jälkeen himpun verran viisaampi.
Loivamaa on toimittaja, joka on perehtynyt aiheeseen ja kertoo siitä nyt, onneksi, meille ja miten, niin todella hyvin. Olin välillä, että wau ja sitten taas, että niinkö ja oho! Ihan mahtavaa taustatarinaa löytyy niin biiseille kuin niiden esittäjillekin.
Kirjassa käydään läpi sisarussuhteita, tavaramerkkejä, ammatteja ja jos vaikka mitä; sitä kaikkea, mikä taviskansaa kiinnostaa ihan kybällä. Kerrotaan kaikkia nippelitietoja, kommervenkkejä, miten joku biisi on syntynyt ja miten ja kuka sen esitti. Millaisella nimellä esiinnytään – lista on piiiitkä! Käydään läpi Euroviisuja ja Syksyn säveltä, entä mikä on levy-yhtiön rooli?
Kaikki tämä sopivasti pähkinänkuoressa, niin että kuka tahansa pääsee mukaan juoneen, ihan missä kohtaa tahansa. Koko kirja on sellainen viihteellinen tietopaketti, että sen seurassa viihtyy.
Lukuisia tarinoita tukee runsas kuvitus ja lopussa on lähdeluettelon lisäksi vielä henkilöluettelo.