Helena Sinervo: Ihmisen kaltainen

Ihmisen kaltainen

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Helena Sinervo on moneen kertaan palkittu ja tunnustuksia kerännyt runoilija, kirjailija, suomentaja ja ties mitä muuta – todellinen kielen monitaituri, siis. Runopuolella tämä Ihmisen kaltainen -kokoelma, Sinervon neljäs, nappasi Tanssiva karhu -palkinnon vuonna 2001.

Tämä on kovin moniääninen kokoelma. Sinervo kirjoittaa monin eri sävyin, erilaisin menetelmin ja tavoin asetella säkeitä. Paljon on jotenkin aika perinteistä nykyrunoa, mutta kokoelmasta löytyy myös riimittelyä, lastenrunomaisia tekstejä ja kuvarunon kaltaista asettelua. Kokonaisuus on monipuolinen ja pitää mielenkiintoa yllä.

Kokoelma jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa ”Suunnat” kuvaa kaupunkimaisemaa, siellä seikkailevia ihmisiä, mutta myös luonnonvoimia, joille ihminen jää auttamatta toiseksi. Luonto ja kaupunkimaisema vertautuvat toisiinsa. ”Taivas musta mafiosonauto / täynnä luodinreikiä”.

Näin keväällä minä haaveilen syysmyrskystä,
kuinka se kaataa puut ja rakennustelineet,
repii talojen katot, mikään ei vedä vertoja.
Luitteko naisesta joka ulkoilutti koiraa sillalla?
Huiskis, lensi jokeen ja hukkui, olisinpa ollut
näkemässä, mikään ei vedä vertoja.

Keskimmäinen, ”Ihmisen kaltainen”, on helppo nähdä kokoelman pääasiana. Sen avaa juutalaiseen tarinaan perustuva kertomus ihmisen kaltaisesta eläimestä, joka asuu vuorilla ja laiduntaa kehässä, jonka mitan määrää olennon napanuora, joka on kiinni maassa kasvavassa juuressa, josta olento saa voimansa. Runot kuvaavat ihmisenä olemista, eikä se ole kaukana eläimestä. ”Nyt yöksi vieraaksensa saa / lähes täysin eläimen kaltaisen, / eläimestä voi meidät erottaa / oikein läheltä tarkkaillen”.

Kokoelman kolmas osa, ”Perintö”, lähtee kannessakin esiintyvistä pingviineistä (”ne ottavat lapset tykönsä / ja antavat jokaisen olla oma itsensä, niidenkin / joille avioliitto ei sovi”) ja päätyy ihmisen syntymän hetkeen. Siinä välissä kohdataan eläinhahmoja, heräämistä ja ratapihoille kaukaa kulkeutuneita harvinaisia kasveja. Kaupunkia, eläimiä, ihmisiä – ihmisen kaltaista elämistä.

Lapsena uskoin että haavat
kasvavat aina rannoilla, ja rantoja
nyt riittää, jokaisella on joku
luomassa tunnelmaa niin kuin
vedessä kelluva kynttilä.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari lukee kirjoja laajasti, mutta enimmäkseen uusia kirjoja painottuen naisten kirjoittamiin kirjoihin. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 969 tilaajan joukkoon!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...