Carlos Fuentes: Inez

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

”-Meillä ei ole mitään sanottavaa omasta kuolemastamme.”

Meksikolaisen Carlos Fuentesin aseistariisuva romaaninaloitus tempaisee lukijan heti ensimmäiseltä sivulta alkaen 93-vuotiaan huippukapellimestarin muistoihin. Muisti onkin kantavana teemana koko teokselle, niin yksittäisen ihmisen muistot kuin koko ihmiskunnankin kollektiivinen muisti. Ja vanha kapellimestari muistaa Inezin — oopperan meksikolaisen primadonnan. Inez ja kapellimestari tapasivat eri puolilla maailmaa monta kertaa. Jokaisella kerralla heidät toi yhteen Hector Berlioz’n Faustin tuomio, romantiikan ajan mammuttiteos, joka muodostui sekä kapellimestarin että Inezin loistavilla urilla aina jollakin tavalla käänteentekeväksi tapaukseksi. Taipaleidensa leikkauskohdissa kapellimestari ja Inez etsivät itseään ja toisiaan. Olisiko joskus, kauan sitten, pitänyt valita toisin?

Ja jossain kaukana kauan sitten veli rakastuu sisareensa, sisar veljeensä. He haluavat unohtaa, ja sitten taas muistaa. Mutta laki on heitä vastaan ja heidän rakkautensa hedelmä ryöstetään ja häväistään. Sama maaginen logiikka, joka kannattelee Inezin ja kapellimestarin outoa rakkaustarinaa, kolmiodraamaa ilman kolmatta osapuolta ja varsinaista draamaakaan, tuo tarinaan mukaan jääkauden metsästäjäyhteisön valtataisteluineen ja mielipuolisine despootteineen.

Inez makasi yöpöydälläni pitkään jonossa. Aina joku sen ohitti, aina joku esti tarttumasta siihen. Fuentesin teksti vaatii keskittymistä, eikä kirjan näennäinen ohuus anna koko kuvaa sen syvyydestä. Onneksi lopulta tartuin Ineziin, sillä se tarjoaa loistavan lukukokemuksen mestarillisen kauniilla kielellä kirjoitettuna. Lisäksi ainakin minut se johdatteli myös Berlioz’n mestariteoksen pariin, mutta musiikista nauttiminen ei toki ole ainut eikä edes päällimmäinen syy lumoutua Inezistä. Tämä kirja on parasta pitkään aikaan. Suosittelen!

Alennuskoodilla Kirjavinkit30 saat 30 päivän ilmaisen kokeilun!

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

4 kommenttia

  1. Ei tämä nyt ole oikeastaan kommentti, vaan kysymys. Olen joskus tenttinyt opuksen nimeltä Primitiiviset kulttuurit, mutta kysymykseni kuuluu, saako sitä vielä jostain? Kunhan mielenkiinto heräsi näin 35 vuoden jälkeen

  2. Timo, tuon nimistä kirjaa ei löydy Fennicasta, eli Suomessa sitä ei ole julkaistu. Olisiko joku omakustanne sitten? Jos kirja on julkaistu joskus 35 vuotta sitten, divareista voi kysellä, löytämisen kanssa on sitten tuurista kiinni (ja siitä, miten iso painos kirjasta on aikoinaan tehty).

  3. Kerrankin eri mieltä Hannun kanssa. Ihme on, jos jaksan lukea loppuun asti.

  4. Rakenne hämäsi minuakin aluksi, mutta kun syvennyin tähän (muistaakseni pitkähköllä lentomatkalla), niin johan kolisi. Mutta onhan se hyvä, ettei aina olla Pyryn kanssa ihan samoilla linjoilla. Se juuri on kivaa kirjallisuudessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *