Michael Sundstén (toim.): Jäähän kohdistunut rakkaus : kiekkosuuruudet kertovat

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Porre, Mate, Pantteri, Rintsi, Lapa, Jusa, Tappaja sekä 13 muuta jääkiekkohuippua kertovat tarinansa, mitä kaikkea uralla tapahtui ja ennen kaikkea millä työllä jos ilolla ja tuskallakin menestys on hankittu.

Nuo lempinimet ovat muille kuin jääkiekkofriikeille tuntemattomia, kun tavan penkkiurheilijalle Mölli, Upi, Juti, Numppa, Hexi, Essi ynnä muut lempinimet on helppo yhdistää pelaajaan.

Jäähän kohdistunut rakkaus on turkulaisen urheilutoimittajan Michael Sundsténin (s.1985) pelaajahaastattelujen oiva tulos, jossa nimenomaan mennään henkilökohtaisuuksiin ja ihon alle, omiin mietteisiin. Päinvastoin kun vastikään ilmestyneessä Pasi Reinin Keihäskaaret ja tarinat – keihäsmestarit Nevalasta Ruuskaseen, jossa keskityttiin etupäässä teknisiin asioihin.

Monen monta mielenkiintoista tarinaa, joista ei juuri ole julkisuudessa puhuttu. Varmistuupa tosin Matti Keinosen suulla sekin tuttu juttu Tarasovista, joka marssii Liitsolan luo aitioon kesken pelin ja käskyttää, että jollei, perkele, Aleksander Maltsevin munia jätetä rauhaan, ni me ruvetaan pelaan tosissaan. Taululla oli lukemat 14-1 tai jotain. – Huumoria sen täytyi olla, vakuuttelee Mölli.

Lalli Partinen puolestaan kertoo, ettei hän mikään tappelija ollut, vaikka kova perstaklaaja olikin ja nimensä takia jäähyminuutteja  kertyi ylenäijä: 858 minuuttia. Kerran kuitenkin oli kunnon kahakka lähellä kun Koo-Veen Jokinen lällätteli hänelle tekemänsä maalin jälkeen. Silloin kattilassa kiehahti:

”Sit alko peräkkäinjuoksu siell kentällä. Mä ajoin Arto Jokista takaa. Onneks en saanu sitä kiinni. Omat kaverit, Murtsi eli Matti Murto ja Heinon Kimmo, roikku minussa kiinni, et mä en päässy Artoo käsiks. Luojan kiitos roikkuivat. En tiiä, mitä sitte ois tapahtunu.”

Monenlaisia kiinnostavia henkilökohtaisia tarinoita pelaajien itsensä kertomina.

Pelaajat ovat lähinnä länsirannikon ja etelän miehiä. Minusta myös itäisen Joensuun oma poika Lauri Leuka Mononen olisi värikkäästä urastaan ansainnut suunvuoron, tasapuolisuuden nimissä. Mutta ei Leuka päässyt edes kirjan lopussa olevaan pitkään Henkilöstö-hakemistoon, kuten moni muu kunnon lätkäsankari, jota ei erikseen kirjassa haastateltu.

Muuten kattavan hyvä ja painava kirja mielenkiintoisin runsain kuvin.

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *