Jaakko Yli-Juonikas: Jatkosota-extra

Jatkosota-extra

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Jatkosota-extra on hämmästyttävä kirja. Pakko myöntää pinnallisuuteni: tartuin tähän pitkälti ulkoasusyistä. Yli-Juonikkaan aikaisempaa Neuromaania olen ihastellut, mutta en ole vielä uskaltanut lukea.

Jatkosota-extra piti nyt sitten napata kirjastosta mukaan. Valinta Finlandia-ehdokkaaksi nosti kirjan lopulta lukulistalle, sille kun ilmaantui kummasti varauksia ja eräpäivä alkoi hönkiä niskaan.

Nyt on luettu, enkä oikein tiedä, mitä tästä ajattelisi. Yli-Juonikas kiittelee aluksi Juhani Lindholmia Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaaren suomentamisesta ja sieltähän ne ilmeisimmät vaikutteet tulevat: samanlaista mittavaa hulluutta tässäkin on. Pynchon tulee mieleen esimerkiksi runsaan henkilökaartin vitsikkäistä nimistä.

Yli-Juonikas on sullonut kirjan täyteen kaikenlaista kikkailua: sivuilta löytyy perinteisen romaanitekstin lisäksi muun muassa blogikirjoituksia, some-päivityksiä, sanaristikko, Suosikki-tyylinen taskupokkari (kuka muistaa vielä nämä), monivalintaosuuksia, nuotteja ja muuta erikoista. Graafikko Markus Pyörälälle kuuluu selvästi osa kunniasta.

Mitä jutun juoneen tulee, en ole kirjan luettuani oikeastaan sen viisaampi kuin aloittaessani. Perussuomalaisten ympärillä pyörivää poliittista suhmurointia, salaliittoja, maahanmuuttokriittisyyttä… kaikenlaista päivänpoliittista kiemuraa, hirveä määrä henkilöitä, yllättäviä tapahtumia, katkeilevaa, fragmentaarista juonenkuljetusta… melkoinen hässäkkä.

Hienovaraisen ja törkeän räikeän välillä kieppuu kirjan käyttämä uuskieli: on virustotaloja, pakoloisia, mätähajoitusta, raiskauskulttuurimarxilaisia ja ties mitä. Politiikasta tuttuja nimiä sekoitetaan. Tämän kirjan viitasaarelainen Hakkarainen puhuu hienostuneesti ranskaa. Tunnistin itse sen verran paljon viittauksia eri puolille kaikenlaista, että ymmärrän, että tässä on hyvin paljon sellaista, mitä en tunnista.

Mitä tästä sitten tuumin? Hetkittäin nautin erikoisista käänteistä, toisina hetkinä tuhahtelin tekotaiteelliselle kikkailulle, mutta lopulta kokonaisuus kääntyi kuitenkin positiivisen puolelle kaikessa raskaassa outoudessaan. Ei tätä juonen vuoksi kannata lukea, mutta omaperäisenä esteettisenä ja taiteellisena elämyksenä kyllä.

Ei kai tässä sitten muukaan auta kuin tarttua seuraavaksi Neuromaaniin.

close

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada uudet kirjavinkit sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.
(Erityisesti uudet kotimaiset julkaisut on usein, ei aina, saatu kustantajalta arvostelukappaleina. Se, mistä kirja on saatu, ei vaikuta siihen, kehummeko vai emme.)

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari lukee kirjoja laajasti, mutta enimmäkseen uusia kirjoja painottuen naisten kirjoittamiin kirjoihin. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...