Tommi Saarela on saanut aikaiseksi melkoisen opuksen Jope Ruonansuusta (1964–2020). Se kertoo varsin kattavasti Jopen elämästä. Kirjailija itse kertoo heti alkumetreillä, ettei koskaan tavannut Ruonansuuta.
Koko kansan suosikki Jope Ruonansuu on siis todella tuttu kaikille ja hänen poistumisensa keskuudestamme oli iso menetys. Tarina kulkee tosi lupsakasti; mitenkäs muutenkaan, sillä se on hyvin jopemainen. Jope oli jo ihan lapsena se, joka haki huomiota, lapsia kun oli perheessä useampia.
Vaikka kirja on hauska, toinen toistaan kivoja juttuja, niin mukana kulkee kuitenkin se ”lanka” siitä, miten Jopea oli kiusattu! Hänen painostaan oli alati huomauteltu, mikä nakersi hänen mieltään koko hänen elämänsä ajan. Se, että on saanut sellaista kohtelua osakseen, aiheutti sen jatkuvan hyväksynnän hakemisen. Alkoholin käyttö kulki käsikädessä siinä kaiken rinnalla. Lopulta Jope päätyi lihavuusleikkaukseen ja vain sen takia, että itse halusi niin, että lopulta olisi omasta mielestään ollut hyväksytty. Se kuitenkin taisi koitua hänen kohtalokseen…
Jope on kaikin puolin erittäin kiinnostava kirja, sillä siinä on niin paljon kaikkea uutta ja eritoten käy selville, miten tavattoman lahjakas Jope oli muusikkona, näyttelijänä, koomikkona ja näyttelijänä. Lisäksi saadaan kurkistaa siihenkin maailmaan, joka ei ollut julkista, kuten millainen aviomies, isä ja ystävä Jope oli. Kirjan kautta Jope tulee tutuksi ja jäi sellainen olo, kuin olisi tuntenut hänet, kulkenut kappaleen matkaa hänen kanssaan. Olin aikaisemmin katsonut koskettavan Jope ite -dokumenttielokuvan. Tämä kirja on vähän niin kuin jatkumo sille.
Kirjassa on kaiken matkaa mustavalkoisia kuvia ja lisäksi keskellä kirjaa saa katsella värikuvia Jopen värikkäästä elämästä, jonka varrelta nousee muuten aika rypäs tuttuja nimiä.
Ehdottoman suositeltava kirja ihan kenelle tahansa!








