Tuula Kallioniemi: Kaahailua ja kepposia

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kirjassa Kaahailua ja kepposia seurataan pienen koulun oppilaiden tekemisiä. Edellisistä kirjoista on jo jonkin verran aikaa ja kirjailija on näköjään tehnyt sen ratkaisun, että kaikki oppilaat ovat uusia. Ala-astekin on muuttunut alakouluksi. Luokan opettaja on silti sama, mutta keittäjästä on tullut kouluavustaja. Tuntuu, ettei menoa ja meininkiä ollut niin paljoa kuin aikaisemmin. Kirja keskittyy vähän enemmän uusien oppilaiden esittelyyn. Pari vanhaa oppilasta kuitenkin vilahtaa mukana sivuhahmoina.

Järkytyin, kun huomasin kuvituksen tekijän vaihtuneen: ei Jii Roikosen tyyli ole sama asia kuin Aino Havukaisen ja Sami Toivosen, joiden tuotoksiin olin siis jo kerinnyt tottua. Tyyli on hyvin lähellä vanhaa, mutta ero on silti kuitenkin merkittävä. Lisäksi kesti tottua uusiin hahmoihin. Mutta ehkä sillä vanhalla porukalla ei olisi enää saanut useampaa kirjaa aikaiseksi? Vanhoista kirjoista on kuitenkin otettu uusia painoksia ja tehty äänikirjaversioita, eli sarjan suosio ei ole tainnut hiipua mihinkään  ja siksi uudet osat ovat tervetulleita. Toivottavasti jatkoa on siis tulossa vielä lisääkin….

Kirja on helppolukuinen ja ohut. Näin aikuislukijalle kyseessä on nopealukuinen kirja ja siksi itse kaipaisin pidempiä teoksia sarjaan. Varsinainen kohderyhmä eli ala-asteen alkuvaiheen oppilaat varmaan kuitenkin arvostavat näitä lyhyempiä kirjoja. Tämä ja sarjan muut kirjat voisivat sopia hyvin ääneen luettavaksi kouluissa.

Veera

Olen kohta kolmikymppinen lukutoukka pääkaupunkiseudulta. Jännityskirjoja lukuunottamatta kelpaa melkein mikä tahansa kirjallisuus, mutta tänne vinkkaan eniten lasten- ja nuortenkirjoja. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Hei Veera!

    Kyllä vain, tarkoituksellisen ”ohkosia” ovat Reuhurinteen kirjat, jotta pieni lukija ei heti ryytyisi. (Muuan tuttava sanoi aikoinan, että ”kyllähän noita tuollaisia kirjoittaisi, Tuulan kirjat kun ovat niin ohkosia”…=))

    Kun ala-astetta ei enää ole, täytyi miettiä uutta ratkaisua. Alakoulu oli siis ”pakkovalinta”. Samalla olisi tuntunut vähän hassulta pitää yli vuosikymmenen takaisia hahmoja yhtäkkiä uusissa kuvioissa, varsinkin kun osa jutuista on ilmestynyt jo markka-aikaan. Eipä alakoululaisten elämä varmaan pohjimmiltaan ole olennaisesti muuttunut, mutta jotenkin kiehtovaa ja kutkuttavaa oli tarjoilla lukijoille sellainenkin tieto, että entiset reuhislaiset ovat nyt aikuisia, Turpo-Tuupa poliisina saa maistaa omaa lääkettään ikuisesta poukkoilemisesta, kun tulee vierailulle Reuhurinteen kouluun. Muitakin entisiä oppilaita on luvassa. Ryynistä on tullut tähtireportteri, Iso-Nestori on paikallisen kaupan kassalla jne…

    Mitä kuvitukseen tulee, niin saattaa olla, että Jiin tekemät hahmot ovat ehkä jopa helpommin tunnistettavia kuin aikaisemmat. Henki on sentään molemmissa kuvituksissa sama, kuten sanotkin.

    Mukavaa, että aikuisetkin lukevat näitä, sillä oma missioni on aina sujauttaa teksteihin myös ”aikuisen taso”. Ja itse luen enemmän kuin mielelläni lastenkirjoja ihan huvikseni. Päivän vinkki: Katri Tapolan uusi Väinämö-kirja! Väinämö ja näkymätön naapuri. Ihan loistavan hauska ja oivaltava.

    Kaunista syksyä!

    Tuula K

  2. Hei, kiva saada vastausta omaan tekstiin myös kirjailijalta itseltään. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *