Matti Klinge: Kadonnutta aikaa löytämässä

Osta kirja itsellesi

Näitä muistelmia onkin odotettu. Sen verran itsestään pitävä, elitistinen, mutta sivistynyt ja pätevä historioitsija Matti Klinge on, että häneltä myös voi odottaa näköistään kirjaa – tai varmaankin sarjan ensimmäistä osaa.

Päästään oikeastaan vasta alkuun; Klinge kertoo paljon vanhemmistaan sekä heidän suvuistaan ja menetetystä omaisuudesta, josta on tarkkojakin luetteloita. Samoin hän kertoo kodistaan, lapsuudestaan sekä tuolloisista tavoista. Lukijan kannattaa muistaa, että eletään kuitenkin sodanaikaisia tai välittömästi sen jälkeisiä oloja. Toisinaan sitä on hieman vaikea uskoa, sillä kuvaus käyttäytymisestä, sosieteetista, yhteiskuntaluokista ja lastenkasvatuksestakin kuulostaa oudon vanhanaikaiselta. Ehkä siinä on seassa vielä sukupolvien perimää.

Klinge alkoi lukea ahmien jo lapsena ja maku kehittyi paremmaksi ehkä vasta Norssin aikoihin. Koulusta on paljonkin kerrottavaa, mutta tarinointi on hieman puisevaa ja melko tavanomaista. Mainittava on toki ystävät, erottamattomat sellaiset eli Matti Klinge, Anton Leikola sekä Pentti Saarikoski, jotka kaikki olivat hyvin käyttäytyviä, tavallista paremmista perheistä peräisin olevia nuoria miehiä. Mielellään he myös korostivat tätä puolta muun muassa harrastuneisuudessa ja kielissä, yrittäen erottua massasta ja tavallisesta nuorisosta pyrkimällä hienostuneisuuteen ja taiteellisuuteen.

Taide ja tieteet saivat Klingen ja hänen ystävänsä pauloihinsa jo nuorina. Yliopisto tuli tutuksi jo ennen sinne kirjoittautumista. Suuren osan kirjasta viekin valmistautuminen yliopistollisiin opintoihin sekä itse yliopiston alkaminen. Se tuntuu olevan jotakin suurta – kaikki on vielä edessä. On paljon löydettävää, etsittävää, ajateltavaa. Klinge pääsee jopa matkustamaan, saa luottamustehtäviä sekä ajautuu sosiaalisen sujuvasti mukaan toimintaan. Toisaalta, hänellä on ollut hyvä neuvonantaja ja suosittelija jo alusta lähtien. Kirja päättyy armeijaoloihin ja vaimon, Marketan, tapaamiseen sekä promootion kuvaamiseen.

Hieno ajankuva 1940- ja 1950-luvun lapsuudesta ja nuoruudesta ylemmän sosiaaliluokan näkökulmasta. Tarkkoja havaintoja, muistiin merkittyjä asioita, muutama yllättävän taidokas maalausnäyte sekä otteita muun muassa kirjeistä ja päiväkirjoista. Klingeä itseään varmaan harmittaa, että hyvälle paperille painetun, elävästi taitetun kirjan mukaan on sattunut myös harmillinen määrä painovirheitä.

Suosittelen kaikille, jotka haluavat tarkastella Suomea sivistyneistön näkökulmasta noina vuosina. Erittäin kiinnostava avaus muistelmiin, joita toki itse ainakin odotan lisää.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.