Yksi käytännöllisen lastenkirjallisuuden klassikkoaiheita on vanhempien ero. Monissa lasten kuvakirjoissa käsitellään vanhempien eroa eri näkökulmista. Ilja Karsikas liittyy joukkoon uudella kuvakirjallaan, jossa Petjan muusikkovanhemmat eroavat. Erouutinen tuntuu Petjasta epäreilulta ja kohtuuttomalta, mutta lohtua tarjoaa uusi ystävä, pieni hyppyhämähäkki.
Hämähäkki nousee kirjassa symboliksi turvaverkoille. Hämähäkki lohduttaa Petjaa ja mummo tietä, että hämähäkille pitää virkata kunnon seitti, jotta se voi luoda nahkansa ja kasvaa isommaksi. Niinpä Petja virkkaa ja kuvissa näkyykin seittiä kaikkialla. Seitti kuvastaa turvaverkkoja ja yhteyksiä ihmisten välillä. Petjan koulukaverilla Pyryllä vanhempien eron symbolina on muurahaisarmeija: “Pyryn mielestä ero on kuin sotajoukkojen yhteentörmäys. Taistelu, jossa ei ole voittajaa.” Selvästi Pyryn vanhempien ero on ollut riitaisampi.
Karsikas on taitava kuvittaja. Kahden kodin lauluja ei näytä yhtään aikaisemmilta lukemiltani Karsikkaan kuvakirjoilta; se on oikein hauska juttu sinänsä ja todistaa vain kuvittajan monitaitoisuudesta. Kuvituksen vahvat ääriviivat ja jopa vähän räikeät värit toimivat oikein hyvin. Tärkeissä asioissa on runsaasti yksityiskohtia, vähemmän tärkeitä taustoja Karsikas on tehnyt hyvinkin suuripiirteisesti. Kuvitusta on siis helppo lukea ja siinä on riittävästi yksityiskohtia, jotta kuvat ovat kiinnostavia.
Kahden kodin lauluja on taas yksi tulkinta kestoaiheesta, mutta toimiihan tämä: tässä on oikein mainio lapsen näkökulma eroon, joka on päällisin puolin varsin hillitty ja rauhallinen. Ei se silti lapselle helppoa ole, mutta hyvät turvaverkot ja turvalliset läheiset auttavat selviämään. Se on tämän lämminhenkisen kirjan viesti.








